Vastakorjatut varhaisperunat, voi, maito, suola.
Näin yksinkertaiset ainekset, mutta niin raikkaan, yksinkertaisen hyvää. "Joku", niin se kuuluisa "joku", voi sanoa, että sianruokaako meinaat tarjota tai syödä. No ennakkoluuloja on monenlaisia meillä kaikilla. Tätä ruokaa sika syö kiljuen, tapojensa mukaisesti. Me kahdella jalalla kävelevät syömme ehkä ahmien, nautiskellen ja ihmetellen, mitenkä uuden perunan maku tulee niin hyvin esille. Mitenkä uusi peruna voi olla näin hyvää, maittavaista.
On totta, että uusista perunoista voi nauttia niin monella eri tavalla. Ehkä niukkuus on tämän "ensimmäisen" kokin laittanut kokeilemaan tälläkin tavoin täyttämään suolenmutkan hetkeksi, odottamaan seuraavaa nälkää. Se on aivan varma juttu, tättä tämä vieras, nälkä, vaanii jossakin nurkan takana, työmaalla, matkalla, kylässä, siis kaikkialla missä kuljeksimme. Eri ruokalajeilla on oma aikansa siinä nälän kiertokulussa. Uusilla perunoilla se tahtoo olla melko lyhyt, mutta leipä pitää tämän vieraan kauempana.
Siihen aikaan kun minä olin jokseenkin pieni, mutta ikäisiini verraten ehkä suurikin, ei varsinaisesti ollut varhaisperuna nimikkeellä mitään perunalajiketta. Mielestäni uutta perunaa saatiin kasvimaalta paljon juhannuksen jälkeen. Tässä asiassa se kuuluisa "joku" voi olla eri mieltä. Tietysti oli lajikkeita, jotka valmistuvat nopeammin, niitä viljeltiin ns. kasvimaalla, ikkunan alla. Sieltä ne tosi uudet, ohutkuorist perunat päivittäin haettiin. Kaikilla perheillä oli oma perunamaansa, josta sai ensiavun nälän torjunnassa.
Ohjeistus makuperunoiden nauttimiselle.
Hanki uudet perunat mahdollisimman vastanostettuna. Se "joku" on varmaankin kertonut, että niistä lähtee kuori peukalolla irti. Jos näin tapahtuu olet uusien perunoiden alkulähteellä. Kypsennä aika läjä perunoita keittämällä tai höyrystämällä, älä kypsennä liikaa. Perunasta tulee vetinen, hajoava.
Perheen koosta riippuen kata henkilöluvun mukaan pöytä syvillä lautasilla. Ruokailuvälineenä on lusikka, luska minun murteellani...
Perunoiden tulee olla ehdottomasti höyryäviä. Ne eivät odota ruokailijoita, munakkaastakin sanotaan näin, mutta perunan laita on ehdoton. Kuumat perunat lautaselle! Perunoiden alle, väliin aimo annos voita ja lusikan kärjellä suolaa. Kun voi on sulannut, lisätään lautaselle kylmä maito, huoneenlämpöinen käy. Älä missään nimessä lämmitä maitoa. Anna kuumien perunoiden tehdä se vaihe. Tietenkin oikea kerma on varmasti hyvää, sekkuni kommentti.
Nyt lusikoimaan perunoita kohti ääntä. Muista, että suola pitää saada sulamaan maidon joukkoon. Lisää perunoita voi ottaa tarpeen mukaan tähän maitokastikkeen joukkoon.
Palautetta haluaisin.
Saattaa hyvinkin olla, että tällaista herkkua ei täällä Salon seudulla ole syöty. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nuo makuasiat ovat juttuja, josta voi kiistellä. Voi hyvinkin olla, että tämä on niitä juttuja, joita jo periaatteesa kammoksutaan. Silli, voi, peruna on hyvänmakuinen yhdistelmä, mutta uuden perunan varsinainen maku jää taka-alalle, se ei tule samalla lailla esille.
"Sianruokaa", sanoi eräs leskirouva muutama vuosi sitten, hän ei sellaista ruokaa suuhunsa laita. Ajattelin, että mikäs siinä, siat ovat elimistöltään kuulemma kaikkein lähinnä ihmistä, eli ihminen on lähinnä myös sikaa muistuttava eläin.
Kertokaa ihmeessä onko tämä tuttu makuasia täälläpäin. Sen tiedän, että Pusulan - Karkkilan -seudulla vielä tunnetaan tämä ehkä niukanlainen, nopea, mutta niin maan perusteellisen maukas tapa rakentaa yksinkertaisesta perunasta arvostettava ruokalaji.
Sen koin jälleen kerran henkilökohtaisesti!
Niilo Henell
Niinpä! Sitä kesän makua tuo nestori-Niilon muistelu keräili menneistä myös minulle - ja oli pakko käydä ne kesän ensimmäiset ostamassa. Ei ole enää kasvimaata; kuten lapsuudessa; josta oli saanut takuutuoreita. Onneksi Salon torilla on lähiviljelijöiden tuotteita tarjolla...
VastaaPoistaMuisteloitteni herkkuja entisyydestä on tällainen yksinkertaistakin yksinkertaisempi potturesepti uusille perunoille: syvälle lautaselle puoli kahvikupillista raikasta (kaivo)vettä, johon ravistellaan karkeaa merisuolaa niin paljon, ettei se pääse ihan kokonaan veden peittämänä sulamaan... sitten pikkupottu kerrallaan halki ja halkaisupinta kastetaan tökkäämällä suolaveteen. Eikä epäilystäkään, etteikö se maistuisi ja poistaisi nälän - sekä (epäterveellisyydessään) tasaisi hellepäivän hikoillen poistaman suolatasapainonkin!
Perinteenä säilyneiden uutta pottua ja silliä tai sulatettua voita + uutta kesäsipulia -reseptien oheen ei taida olla sen modernimpia vaihtoehtoja löytynyt, mutta kaikilla tavoilla tämä uusi peruna kannattaa nostaa ja pitää kunniassaan. Perunaahan on viljelty meillä jo kolmisensataa vuotta, joten se on myös kunniansa ansainnut - että siitä vaan kattilaan ja lautasille. Nautinolla!
Taas uusi hyvä vinkki uusien pottujen nauttinisesta. Sanoisin, että tämäkin ohje on varmaankin "niukkuuden" aikaansaanoksia - varmasti nautinnollinen,
VastaaPoistaVäittävät, että aivan pieni uusi peruna olisi "myrkyllinen"- lainausmerkeissä.
Tuskinn se sitä on, mutta terveysvaikutteinen se sensijaan on.
Olen lukennut, että pienen perunan ominaisuuksiin kuuluu hidas imeytyminen elimistöömme. Veren sokeripitoisuuden kohoaminen samalla hidastuu. Siis pienet perunat kuuluvat niihin "hitaisiin" ruokalajeihin. Olen ymmärtänyt, että näitä hitaita pitäisi diabetiaa sairastavat suosia.