Loimaa ja Pöytyän Enkelipuisto

Kuulonhuoltoyhdistys teki syysretken Loimaalle ja Pöytyälle. Loimaalla oli kohteena Kanta-Loimaan kirkko, Kotiseutu- museo ja Maatalousmuseo Sarka ja Pöytyällä kuvanveistäjä Kyösti Iitin Enkelipuisto.


Kanta-Loimaan kirkko on Loimaan seurakunnan pääkirkko, johon mahtuu 1200  henkeä. Tästä linkistä pääset katselemaan 360⁰ panoraamakuvaa kirkosta. Nuori pastori piti hartaushetken ja kertoi kirkon historiaa todella antaumuksella. 

Kotiseutumuseo, joka toimii 1855 valmistuneessa kivisessä lainamakasiinissa, Kanta-Loimaan kirkon vieressä. Museon näyttelyt kertovat loimaalaisesta arjesta ja työstä, museoon on sijoitettu noin 3500 luetteloitua esinettä. Tämän kesän teemana olivat Rintaman puhdetyöt: Asemasodan aikaisten puhdetöiden näyttely. Esillä on eri materiaaleista valmistettuja töitä pienistä koruista, rasioista ja soittimista isoihin koreihin. Kastepuvut: Suvuissa kulkeneita ja ainoalle lapselle rakkaudella ommeltuja kastepukuja eri vuosikymmeniltä alkaen villaisesta kastehuivista aina vuoden 2013 kudottuun kastepukuun saakka. Todella mielenkiintoinen museo. Esineistö on vanhemmalle väelle osin tuttua. Nuorempi väki voin vain ihmetellä, että miten ennen on tultu toimeen.

Maatalousmuseo Sarka on jo monelle tuttu, mutta siellä kannattaa käydä vaikkapa vuosittain. Tämän vuoden vaihtuva näyttely on ollut ”Maat, metsät ja tehtaat”.  Se on näyttely pitkästä 1950-luvusta. Aikakautta leimasivat jälleenrakennus, puute, kova työnteko ja säädyllinen elämä. Pitkä vuosikymmen alkoi sotien päättymisestä ja jatkui aina 1960-luvun murroksiin saakka. Mielenkiintoinen. Sarkassa myös ruokailimme.

Matka Salosta Enkelipuistoon

Maatalousmuseolta automme suuntasi kohti Pöytyää ja Enkelipuistoa. Linja-auton kuljettaja laittoi navigaattorin päälle. Kuljimme jonkin matkaa sivutietä kunnes kuljettaja ilmoitti navigaattoin kertovan, että olemme perillä. Ympärillä oli vain metsää, Enkelipuistosta ei ollut tietoakaan. Kuljettaja ajatteli jo kääntyvänsä tai paremminkin peruuttavansa takaisin. Eipä hätää, kaivoin Nokian Here Maps´in esiin. Se ilmoitti, että ajakaa vielä 500 metriä eteenpäin. Sieltähän se Enkelipuisto löytyi. Kuvanveistäjä Kyösti Iitti odotti meitä. Hän kierrätti meitä puistossaan, joka on vaatinut tähän mennessä 30 vuoden työn. On yllättävää löytää tuollainen puisto keskeltä metsää. 

Enkelipuistoon on matkaa Salosta yli 70 kilometriä, mutta siellä kannattaa käydä. Paikka on avoinna kesäisin erikseen ilmoitettuina aikoina. 

Mikä Enkelipuisto kiinnostaa, lisätietoa löydät tämän linkin kautta.

Tällä hetkellä ei ole pääsymaksua, kävijä voi jättää vapaaehtoisen maksun postilaatikkoon.

Aatami ja Eeva

Motoristien suojelusenkeli matkalla kahdeksi viikoksi Tampereelle (kuva Kyösti Iitiltä)

Kuvanveistäjä Kyösti Iitti peukuttaa

Lokikirjaa lukeva Enkeli

Yhdistyksen väkeä yhteiskuvassa, taustalla Iitin töitä.

ILMAN LOTTOVOITTOA, MUALIMAA KIERTÄMÄÄN.

Netistä se alkoi - matkantekosuunittelu.

Touko-kesäkuun vaihteessa alkoi kutina käymään. 

Olisi mukava tänäkin kesänä käydä jossakin ajelemassa.

Viime kesänä yövyttiin maatilamatkailuyrittäjän luona Puumalassa "Nestori Miikkulaisen rannassa". Se oli todella hieno, ihana paikka. Ne maisemat sillä suunalla, niitä kelpasi katsella. Mitä tänä vuonna sen paikan vuokraaminen maksaa?  Niukka pudjetti oli rajoitteena kuitenkin, aloimme seurata ja etsiä muita kohteita vaihtoehdoksi. Nestori Miikkulaisen ranta kuitenkin mielessä. Tämä kohde esimerkiksi neljään jaettuna olisi ollut tosi edullinen ja kuudelle vieläkin edullisempi. Tilat olisivat riittäneet. Kohde oli mielessä, mutta mutta...

Lomarenkaan sivustoilla oli vielä valinnan varaa, meren rannoilla ja järvimaisemissa. Tuossa Uudenkaupungin tienollakin ihan kelvollisen tuntuinen mökki, mutta se tuntui olevan niin lähellä kotimaisemia, päätimme palata asiaan jos tarve vaatisi.

Sielu kaipasi vaihtelua elämään, niinpä useampaankin kertaan selasimme tarjontaa. Tai paremmin sanottuna Kirsti teki varsinaisen työn ja minä myötäilin takapiruna. Olishan niitä mökkejä tarjolla ollut, mutta kun tuo raha tuppaa tekemään kiusaa, siitä huolimatta vaikkei sitä liiemmälti olekaan, kiusaa tekee kuitenkin, mokoma.

Löytyi kohde kuitenkin lopulta ja oiken tähdillä oli vielä luokiteltu Lomarenkaan toimesta. Peräti kahden tähden lukaali. Puucee pihan perällä, puuvajoineen. Vesi meni viemäristä ja tuli järvestä saunaan. Homma pelaa kun isäntä tuo kanistereilla juomaveden. Jos jano yllättää niin hana auki ja senkun liruttelemaan vettä kannuun. Itse mökissä on takkalämmitys ja lämmityksen varmistaa sähköpatterit. Esittelykuvassa näkyi piipullinen grillikatos, laituri veneineen. Kovapohjainen ranta kuului asiaan. Matkan jättäminen elokuulle perustui mahdollisten hyttysten puuttumiseen. Ehkä ajatuksena oli näin jatkaa kesän tunnelmaa.

Tuolta RinssiEversti Pekka Lipposen kotiseudulta Ra-Ra-Rantasalamelta, pirskatti vieköön, tämä mökki löytyi. Kolkonjärven rannalta.  Ei mikään ihan pieni lätäkkö kuitenkaan. Pituutta järvellä on 16 km ja syvyyttäkin luoteisesta päästä parikymmentä metriä. Tämä syvempi puoli on neljä kilometriä leveä. Kaakon puoleinen osa on kilometrin levyinen ja matalavetinen. Sen kyllä huomasi, matalaa riitti ihan kyllästymiseen saakka. Kirsti pääsi hyvin vilvottelemaan saunan jälkeen, minulle, klenkkaajalle, se oli vaikeaa. Olisi tarvinnut olla kävelysauvat mukana kahlaamista varten. Uintireisuni jäi kun kaaduin matalassa vedessä. Pystyynpääseminen otti voimille. En suosittele rammoille - ainakin sauvat tarvitaan tuen saamiseksi. Uintisyvyydessä sitä pärjää hyvinkin, mutta epätasainen matalikko on pahasta.

18.8.2014 lähdimme kohti vuosien mittaan niin tutuksi tullutta Rantasalmea. Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Eevertinpoika Lipposen seikkailukertomuksien kauttahan tätä pitäjää tutuksi on tehty. Ainakin pitäjän nimi on jäänyt mieliin. Sekä jo sotien jälkeen alkaneesta puolenpäivän radiokuunnelmasta Wilho Ilmarin vakaalla äänellä ilmoittama "jatkuu huomenna"...

Tästä seikkailukertomuksien lukemisesta muistan mitenkä vuokraemäntäni, kuusikymppiä ylittänyt, oli aivan haltioissaan kun sai lukea ja kokea RinssiEversti Pekka Lipposen edesottamukset.  " On se niin kummaa ja ihmeellistä mitenkä Pekka Lipponen aina selviytyy kiperistä paikoista". Vakavalla naamalla olin aivan samaa mieltä. Kumpiko oli tosissaan, sitä en kerro? Kakarana radiossa esitettiin kuunnelmasta viiden minuutin jaksoja Kalle-Kustaan ja Pekan seikkailuista. Sunnuntaisin kuultiin viikon jaksot yhtenä koosteena. Jotenka Ra-Ra-Rantasalmea on tutuksi tehty jo pitkään. Majapaikastamm Kolkonjärveltä oli Rantasalmen keskustaan 15. km. Siellä oli myöskin lähimmät kauppapalvelut.

Minulla oli Kirsti niminen Navikaattori, joka aika ajoin antoi ohjeita mitenkä lomamökille ajetaan. Neuvoja tuli ajoittain, muttei mitenkään liikaa.  Navikaattori kertoi seuraavanlaisia neuvoja: "Nyt ajat ylinopeutta, liian lähellä reunaviivaa, keskiviivaa, varo tuota tielläliikkujaa, ällä herrajumala lähde ohittamaan, katso nyt mitenkä tuo tuolla tulee..." Kyllä tuo tekniikka pelaa ja aika menee mukavasti. Matka kesti mökille 4,5 tuntia. Noudatimme esitteessä ollutta ajo-ohjetta. Lisäksi oli hyvä apu omistajan suullinen kertomus mitenkä parhaiten löydät perille. Nopeimpia reittejä tuli kuitenkin käytettyä, eli moottoriteitä. Siinä maisemat jäävät vähemmälle huomiolle, mutta perillepääsy on nopeampaa.

Oli meillä oikea navigaattorikin, jota jossakin kohtaa tuli jopa käytettyä. Sumu ja pimeys ja sadeilma, siinä navigaattori on hyvä apu. Tieviitoja ei tahdo nähdä risteyskohdissa, tekniikka auttoi hyvin pulmien poistamisessa.

                               
Kuvassa kirkasvetinen järvi siintää mukavasti taustalla.
370 km on takanapäin ja erittäin hyvä grillikatos odottaa käyttäjää.

Ja kun olemme päässeet onnellisesti tälle ekalle etapillemme, niin julistettakoon Wilho Ilmaria myötäillen, että ”jatkuu huomenna”! Tai ellei nyt ihan huomenna, niin lähiaikoina kuitenkin. Kunhan saan palautettua ajatuksiini ja ’koostettua mitä siellä mualimaa kiertäessä’ tuli vastaamme. Lyhennellysti – vaikka kirjoittelevathan ne kuulemma oikein matkakirjojakin!  

 Etkä suinkaan jää yksin tätä reissua seurailemaan, ainakin me Kirstin kanssa lueskelemme uudelleen missä tulikaan käytyä ja mitä nähtyä – ikään kuin muistin virkistykseksi. Ja onhan tätä blogia käyty elokuullakin kurkistelemassa yli 100 kertaa, vaikk’ei kukaan helteissä jaksanut tänne postaillakaan…

 Siispä seuraaviin tapaamisiin!   Niilo Henell