lauantai 7. marraskuuta 2020

Hiljaista hurinaa ja hyrinää

Minulla on tapana pestä pyykkiä öisin, kun koko muu perhe nukkuu, enkä itse saa nukutuksi. Laitoinpa tässä yhtenä yönä Siemensini taas pyörimään. 

Hipsin aamuyöstä siinä viiden jälkeen tyhjentämään pyykkikonetta. Vastaan tuli esikoiseni silmät sikkaralla ja kysyi, että onko normaalia, kun jalat kastuu pissalle mennessä. Mietin siinä hetken, että olisiko hänelle käynyt vahinko. Kysyin sitten, missä ne kastuivat. Hän sanoi, että jalat kastuivat jo kodinhoitohuoneen puolella. No, avasin oven ja…. 

…kastoin myös omat varpaani! Voin kertoa, että 7 kilon kone käyttää aika paljon vettä, varsinkin, kun se on lattialla. Nilkkojani myöten kahlasin vedessä. Siitä se sitten alkoi, aamuinen työrupeamani.

Taustalla ympäröivän työtilan lainehtimiseen "syyllinen", rikkoutunut pesukone, jota ympäröi sisätiloissa harvoin tavattu, melkoinen tulva.
(Kuviteltu tilannekuva…)

Housut ja sukat pois, lasta käteen ja menoksi! Siinä sain huhkia yli tunnin, että loppu vesi oli pyyheliinalla kuivattavaa. Huhkiessani lastan kanssa sain kolme rakkoakin käsiini. Jalkoja särki vietävästi seistyäni yli tunnin kylmässä vedessä. Luulin, että vesi olisi ollut lämpimämpää, kun pesuohjelmassa käytössäni oleva veden lämpötila oli 60 astetta. No, kylmää se oli, voin kertoa. Se hyvä puoli kylmässä vedessä kökkimisessä oli, että jalkapöytien ja nilkkojen runsas turvotus ehti laskea kokonaan. Mitä särystä, kun turvotus oli poissa! 

Siivottuani kodinhoitohuoneen pyysin miestäni katsomaan, missä vika on. Ei hän sitä aamulla löytänyt, piti kuulemma töihinkin ehtiä. Työt aina häiritsevät tärkeitä asioita… Iltapäivällä työstä tullessaan mies sitten kokeili konetta ja totesi, että heti koneen alkaessa ottaa vettä vesi tulee suoraan nukkasihdistä läpi. Ei siis ihme, että vesi oli kylmää. Eihän se käynyt edes koneessa lämmittelemässä. Pesuohjelma seis, uusi siivous ja aamulla soitto vakuutusyhtiöön. 

Täytyy kyllä todeta, että vakuutusyhtiön palvelu oli mitä ripeintä ja ystävällisintä. Perjantaina soitin noin klo 9 vakuutusyhtiöön, uusi kone minulla oli jo klo 10 ja se asennettiin käyttövalmiiksi klo 14. Voi sitä ilon päivää! Yksi vuorokausi ilman pesukonetta ja uuden saatuani olin aivan liekeissä! Vähän kävi aika pitkäksi, kun piti pestä 90 asteen valkopesuohjelmalla kone ensin puhtaaksi tehtaan rasvoista ja pölyistä. Sitten pääsin itse asiaan! 

Nyt minulla on kodinhoitohuoneessa 9 kilon Helkama. Miksi näin iso kone? No, siihen on aivan yksinkertainen syy: joka ainoassa kodinkoneliikkeessä hiplaamassani pyykkikoneessa oli tätä Helkamaa lukuun ottamatta kosketusnäyttö. Ei siis toivoakaan, että sokea pystyisi itsenäisesti käyttämään pyykkikonetta, kun siinä on kosketusnäyttö. Pitääkö niitä tunkea ihan joka paikkaan?! 

Pyykkikoneen manuaalinen säädin, jolla pesuohjelmoinnin saa itse määritellyksi.

Tämä 9 kilon Helkamani on rakas, sillä siinä on ihan oikea valitsin, jota pyöritetään. Valitsin ei onneksi ole portaaton. Lisäksi koneessa on kaksi sormin tunnettavaa nappulaa, joista toisesta laitetaan virta koneeseen ja toisesta pyykkikone lähtee pyörittämään valitsemaani ohjelmaa. Kyllä on ihanaa! 

Nyt hurisee hiljaisesti pyykkikone ja samalla hyrisee hiljaisesti sisälläni tyytyväisyys. Niin pienistä asioista voi ihminen olla kiitollinen! 

Toinen, minulle tärkeä, on perniöläisen murteen lisäksi

Manklatu lakana 

Ei sunkka sää nuku lakanis, mitä ei ol manklattu? Ei mää ainaka voi nukku, jos lakana ova manklamat. 

Mul o vähä hassu äit. Hää tykkä, et viäläki töytty ol sönkys semmose lakana, misä o pitsi! Kas hää laitta pussilakana peito pääl, et peitto pyssy parempan ja o netimp. Mut sit hää laitta viäl pitsilakana. Nyy alkka hene pitsilakanas vettä viimesiäs ja hää ost itteläs joululahjaks fiini pussilakana. 

Kummot tää juttu ny taas meiä äiti men? Mun pit kertoma, et mää tartte oma sönkysän manklatu lakana. Muute mää ei pyst nukkuma! Mää luulenki, et nuku sen takia nii huanost hotellis, et siäl ei ol manklatui lakani. 

Mul o oikja perintömankel. See o sama ikkäne ku määki. Merkiltäs hää o Husqvarna. Väriltäs hää o ihan kamala vehriäine. Oikke semmone myrkyvihriä! 

Vanhanaikainen rautamankeli, johon juuri syötetään pyykkikoneen jäljiltä puhdas lakana saamaan sen lopullisen "silauksen"!

Mut hää o oikke hää! Henel o arvo. Mää ole ollu hene kansas kauemi ku mun miähen kans. Mankel muut meil, ku äitil ei ollu sil tila. Henel o tiätyst mankel kans, kuka niit nii montta tarttis. 

Onkelma o tenä peevän see, ettei kunnollist mankelvaatet tahr saara mistä. Mankel o loistokunnos, vaik ikkä o yli 40 vuat. Mankelvaate o mullaki jo kolmas ja taas tarttis uussi! Nee menevä jemt kamaliks syrjästäs, reppevä ja niihi tule reikki. Ei mikkä ol enä niinku enne! Mankelvaateki kestä vaa enintäs kymmene vuat. Mankel senttä kestä vuarest toisse! 

Kaunei uni vaa sulleki, nukkusis sit manklatuis tai manklamattomis lakanis! 

 Päivi 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti