keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris)

Tällainen tuli mieleeni, kun pihalta ”krapsuttelin” noita vihreitä pois. Meillä joku vuosi sitten laitettiin soraa pihalle, otettiin kaikki vihreä pois ja kukkaset. Meillä on iso puistikko sillä puolen taloa, joten ei harmittanut, vaikka näin teimme. Mutta kuitenkin jostain niitä vihreitä tulee.  Mutta oli siellä muutakin; monta kastematoa hiekan joukossa. Eläviä olivat kaikki. Kannoin nurmikolle, jos vaikka paremmat elintilat, on ainakin elintilaa, tekevät samalla hyvää, möyhentävät maata.

Pihanurmikon heinien joukosta selkeästi erottuva kastemato.
Vielä hiekkainen.

Mielenkiinnosta aloin netistä hiukan tarkistamaan, kun kouluajoista on jo aikaa. Sen muistin, että ovat syntyessään kaksineuvoisia. Kaikilla on sekä uroksen, että naaraan sukupuolielimet. Tätä en muistanut, että parittelun jälkeen naaraan osaa toimittanut muuttuu pelkästään urokseksi. Tiedä sitten onko hyvä vai huono?

Kastemato voi kasvaa jopa 30 senttiseksi ja elää jopa 10 vuotta. Ne elävät yleensä mullan alla, mutta sateella nousevat maan pinnalle. Niitä ei elä ihan joka puolella Suomea, vaikka on savimaata. On tutkittu, että mm. maan happamuudella on jotain tekemistä asian kanssa.

Kesäaikaan, kun on kuivaa, niitä ei tahdo pienellä kaivamisellakaan löytää, voivat olla jopa puolen metrin syvyydessä. Lierot liikkuvat maan alla lihaskouristuksista tulevien aaltojen avulla.

Muistan lapsuudessa, kun asuttiin joen lähellä, piti onkimaan päästä. Kastematoja koukkuun ja onkimaan, kissamme sai kalaa. Ei siitä joesta mitään ihmissyötävää ongittu. Taisi siellä katiska jossain vaiheessa olla, sieltä saimme ruokapöytäänkin kalaa.

Silloin vielä pystyin itse madonkin koukkuun laittamaan, ei enää. Nyt niitä nostelen kyllä nurmikolle, mielellään jonkin tikun nokassa, mutta ellei ole mitään, niin paljain sorminkin asia hoituu.

Yhdistetty kahden kuvan näkymistä: synkeän pilvisenä ja kirkkaan sinisenä.
Toisella puolen aika synkkää ja kun käänsin pään, 
niin oli näin kirkas taivas…

Oli mukava päivä, vaikka hiukan alkoi satamaankin. Sain hommani kuitenkin tehtyä. Ukkonenkin jyrähteli muutaman kerran.  Oli mielenkiintoista, kun oli synkkää ja kirkasta samaan aikaan, kuten kuvista näkyy.
                                              Sisko






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti