keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Robottikoira avuksi

Kuinka pitkällä mahdetaan jo olla robottikoiran kehittämisessä opaskoiraksi? Tätä mietin tässä yhtenä päivänä. Se tuli mieleeni, kun olisin halunnut päästä reippaasti johonkin.

Olisi erityisen kätevää, jos opaskoirana toimisikin robotti. Siitä ei irtoaisi karvaa, joten se sopisi myös tällaiselle siisteysintoilijalle. Lisäksi se olisi allergikolle sopiva apuväline, toisin kuin ehkä elävä koira.
ohjausvaljastetun opaskoiran silhuetti.
Allergisena ihmisenä en ole itse tottunut koiriin, joten siinäkin mielessä tuollainen robotti olisi parempi. Elävään opaskoiraan pitää pystyä luottamaan 100 %. Koska en ole tottunut eläimiin, en ehkä luottaisi koiraan. Entä luottaisinko robottiin?

Näin voisin ainakin ajatella luottavani robottiin. Senhän saa tekemään mitä tahansa, ihminen sen robotin ohjelmoi. Luotettavuus kysytäänkin siinä kohtaa, että haluaako ohjelmoija, että sokeat pystyvät liikkumaan turvallisesti. Toivottavasti haluaa!

Robottikoiran voisi laittaa yöksi lataukseen, se ei tunkisi sänkyysi tai kaipaisi omaa petiä. Aamulla ei tarvitsisi herätä aikaisin räntäsateeseen tai muuhun epämiellyttävään säätilaan koiraa ulkoiluttamaan. Robottia ei tarvitsisi ruokkia, sen kynsiä ei tarvitsisi leikata eikä robottikoira kaipaisi virikkeitä.
Ohjausvaljastettu koiran tyyliseksi rakennettu piirrosrobotti.

Itse voisin hyvinkin olla tällaisen opasrobotin käyttäjä. Mietin tässä myös sitä, että meillä on tällä hetkellä Suomessa noin 8000 sokeaa henkilöä, mutta opaskoiria, niitä eläviä, on vain noin 200. Robottikoira olisi kaikkien saavutettavissa, jotka siitä hyötyisivät. Vai olisiko? Tätä jään nyt odottelemaan. Ehkä vielä jonain päivänä saan kirjoittaa blogin robottioppaan käyttäjänä.
                                Päivi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti