lauantai 11. tammikuuta 2020

Matkamuistoja: Kampaajalla

Matkalla tulee välillä hemmoteltua itseään ja mennä pesettämään tukkansa paikallisella kampaajalla.

Kampaamon mainoskyltti.

70-luvun lopulla olin matkalla Kreikassa. Menin siellä kampaamoon. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kun piti tukka kuivata. Siinä kampaaja molemmin puolin tuoliani föönasi tukkaani kuivaksi. Keskellä kampauspöytää oli tuhkakuppi. Siinä paloivat molempien savukkeet, joista välillä imaistiin savut ja sitten taas jatkettiin föönausta. Ihan siedettävän näköinen kampauksesta tuli, mutta aah ne suloiset tupakansavun tuoksut leijaili ympärilläni. Haju oli tarttunut kosteisiin hiuksiin eikä lähtenyt  ennekuin pesin tukan uudelleen.

Vuosikymmentä myöhemmin olin lomalla Turkin Alanyassa. Menin ystäväni kanssa turkkilaiseen saunaan. Siellä levätään lämpimällä marmoripaadella ja kylvettäjä käy välillä tarkistamassa, joko voi siirtyä pesuun. Pesijä pesee asikkaan päästä varpaisiin keltaisella saippualla. Vaikka kuinka paljon itseään huuhtelisi, niin saippua ei irtoa hiuksista. Siispä menimme kampaajalle pesettämään hiukset oikein shampoolla. Kampaajat olivat kaikki miehiä ja parveilivat ystäväni ympärillä hänen punaisia hiuksiaan ihailemassa ja ihmettelemässä. Palvelu oli kohteliasta ja tukka tuli kuntoon.

Vuonna -95 toteutui pitkäaikainen haaveeni ja matkustin Kiinan pääkaupunkiin Beijingiin kahdeksi viikoksi. Eräs juuri Kiinasta palannut työkaverini kiteytti matkansa kokemukset sanoihin: tuntee todelle olevansa ulkomailla, kun ei osaa syödä eikä puhua. Yhtä seikkailua koko kaksi viikkoinen loma olikin. Varasin ajan hotellin kampaamoon. Pesu tapahtui niin, että tyttö otti shampoopullosta ainetta toiseen kämmeneensä ja hieroi toisella kädellä shampoon päänahkaani. Kun koko tukan juuret oli shampoossa, hän otti suihkupullon ja alue kerrallaan suihkutti vettä juuri senverran, että sai vaahdotettua tukan. Huuhteluun ei vettä tuhlattu. Juuri sen verran valeltiin vedellä, että  enimmät vaahdot huuhtoutui viemäriin. Mitään muotoiluaineita ei käytetty, vaan tukka kuivattiin sellaisenaan. Suurin osa shampoosta jäi päänahkaan. Seuraavan kerran, kun itse pesin tukan, ei shampoota tarvinnut lainkaan. Pää kutisi ihan sietämättömästi tuon kampaajareissun jäljiltä.

On tuttua ja turvallista mennä nykyisen kampaajani luo. Hänellä on siisti liikehuoneisto ja voin luottaa hänen ammattitaitoonsa. Tässäkin tapauksessa muu maa mustikka, oma maa mansikka.
                                         Eila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti