Siinäpä taas yksi suomen kielen monitulkintainen määre!
Joskus toteamme noin, pettyessämme odotuksiemme toteutumattomuuksiin ravinnon tai vaikkapa viihteen kohdalla. Aiemmin, agraariajalla, se saattoi merkitä koditonta kulkuria. Joka tapauksessa se on aina omakohtainen havaintomme, mutta olemmeko tulleet miettineeksi mistä oikeastaan olemme kotoisin?
Sukututkimuksella pystytään monen kohdalla pääsemään esi-isiin 1600-luvulle, taitavammat ja ahkerammat sitäkin kauemmaksi ulkomaisten tietolähteiden dokumenteilla. Mutta olemmeko me sieltä kotoisin, missä äitimme on asunut meidät synnyttäessään, vaiko sieltä, mistä sukumme (useimmiten isälinjaa seuraten) on alun perin iskenyt kuokkansa Suomen kamaraan? Vai ehkä peräti… DNA-tutkimuksilla on päästy tietoiseksi nykyihmisen alkukodista – olisimmeko me sieltä kotoisin?
Sattumoisin TV-surfailussani törmäsin ohjelmaan ”Ensimmäiset ruotsalaiset” (löytyy maaliskuulle saakka YLEn Areenasta), jossa perattiin tuon Pohjanlahden länsipuolen asuttamista viimeisimmän jääkauden jälkeen sitä mukaa, kun mannerjään reuna sulaessaan jätti maisemaa elettäväksi. Ja ainakin itselleni jäi tunne, ettei se voine niin kovin paljoa erota siitä kuinka tätä, silloin vielä nimeä vailla olevaa ”Suomaatakin” on asutettu. Nimeäminen on ollut ajankohtaista vasta tuhansia vuosia sen jälkeen, kun esi-isämme olivat tänne tulisijansa rakentaneet.
Oletettavasti nuo metsästämällä eläneet kivikauden ihmiset seurasivat riistaa ja ehkä erityisesti peurojen siirtymistä jäästä vapautuneelle tundralle – he olivat metsästäjä-keräilijöitä, jota todistavat laajat ja runsaat piikivilöydökset, joita seuraamalla asutuksen edistymiselle on löydetty todisteita. Piikivestä oli opittu irrottamaan ohuita, teräväreunaisia liuskoja, joilla voitiin leikata, kaapia eläinten vuotia taikka kaivertaa luuta. Taitavissa käsissä voitiin myös muokata nuolenkärkiä metsästystä helpottamaan.
Eurooppalaisten esi-isät läksivät liikkeelle Afrikasta, mutta ilmasto ja geeniperimän muutokset olivat jo matkaamisen aikana tänne saavuttaessa muuntaneet ihonväriä vaaleammaksi ja silmien pigmentin määrän vähentyminen teki heistä sinisilmäisempiä. Tuon ryhmän tiedetään siirtyneen pikkuhiljaa kohti pohjoista ja nykyisen Norjan rannikkoa seuratessaan he oppivat myös liikkumaan vesillä ja saalistamaan senkin antimia. Tutkijain löydösten perusteella on todettu ihmisten siirtyneen melkoisen nopeasti pohjoiseen, jota tutkittaessa sitten havaittiin joitakin aivan outoja, uusiakin asioita. Löytöpaikoilla esiintyi todisteita mm. täysin erilaisista aseista, kuin ne, joita tuo sinisilmäinen ihmisryhmä perinteisesti käytti.
Hämmästyneille tutkijoille löytyi todisteita erilaisten ihmisten saapumisesta samoille alueilla. Löydöksien perusteella siellä he olivat kohdanneet toista jäänreunaa seuranneen ihmisryhmän, joka oli kulkenut itäisempää reittiä, jostain nyky-Venäjältä, ehkä Siperian kautta. Heidän ihonsa oli vaaleampi ja silmienkin väri vaihteli eli elinolosuhteet olivat sopeutuneet vähempään valoon ja lämpöön, kuin Afrikassa. Mutaatio (perimän muutos) oli vuosisatojen ja tuhansien aikana sopeuttanut ihmisen pärjäämään paremmin uusissa elinolosuhteissa.
Tuo kaksiosainen sarja kertoo mielenkiintoisen selkeästi ja nykytietämyksen keinoin todistaenkin sen, että molempien ryhmien ja siis kaikkien nykyihmisten lähtökohta on ollut jossain Päiväntasaajan seuduilla. Olemme siis sieltä kotoisin!
Tosin toisinkin on yritetty todistaa, tarjoten suomalaisillekin jotakin Volgan mutkaa, mutta…
Alkukoti Afrikassa on nykyisin hyväksytyin teoria nykyihmisen alkukodista. Sen mukaan kaikki nykyihmisväestöt ovat Afrikassa kehittyneen ’heidelberginihmisen’ jälkeläisiä, jotka lähtivät viimeisen kerran Lähi-idän kautta 60 000 vuotta sitten muualle maapallolle ja syrjäyttivät Euroopan ja Aasian alkuperäiset väestöt osin risteytyen niiden kanssa.” (Wikipedia)
Kuinka ollaan päädytty nykytilanteeseen, suomalaisuuteen ja yhä enenevässä määrin palaamaan (ainakin elintavoiltamme) takaisin sinne eurooppalaisuuden suuntaan, josta nuo esi-isistämme uteliaimmat ja rohkeimmat olivat lähteneet kohti pohjoista, se olisi aivan oman tutkimuksen ja tulkinnan aiheeksi sopiva. Lienee tehtykin. Entä kuinka yhteyden- sekä vihanpito toisin ajattelevia ja jopa naapureita kohtaan, on muuttanut maailmaamme? Nykyhetki ei tunne rajoja, mutta kuka helkkari on mennyt keksimään tällaisen käyttämämme kielen? Hyvän ja monitulkintaisen avun ajatustemme esille tuomiseksi – jota kukaan ei ymmärrä! No suomalaiset kyllä, mutta siltikin… Onneksemme digiloikka on jo kehittänyt avun siihenkin, sovelluksen, joka kääntää tekstin tai puheen kielestä toiseen – jopa reaaliajassa kaverin kanssa keskustellessa.
Se, ettemme olisi mistään kotoisin ei siis pidä paikkaansa, ei kohdallanikaan, vaikka nyky-Venäjällä syntyneenä ja melko monessa maakunnassa, läänissä, kaupungissa ja kylässä asuneena, joskus niin yritän väittääkin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti