Hiiri

Perjantai, saunailta, Vuosi 2019. Vaikka olikin Suomen itsenäisyyspäivä, niin saunan lämmitin.  Sitä aina odottaa, sitä löylyä, vaikka viikolla suihkussa käy, mutta se sauna jotenkin vaan on sellainen, löylynhenki vai mikä lie. Meillä taloyhtiössä on ns. yhteissauna, eli lista seinässä ja jokainen merkkaa itselleen sopivan vuoron. Saimme sen remontoituakin pari vuotta takaperin, uudet paneelit ja lauteet ja maalit. Kyllä kelpaa, vanhat olivat jo melkein 40 v vanhat, joten uudistusta kaipasikin.

Mutta se hiiri. Joka vuosi se tulee. Yleensä olen kuolleena löytänyt pesuhuoneen lattialta. Mutta kuinkas sattuikaan, Itsenäisyyspäivän sauna oli hiukan erilainen.

Imuroin lattiat, huolehdin alakerran siivouksesta siis ja ajattelin, että ennen saunaa on hyvä imuroida ja pestä lattia. Imuroituani lähdin hakemaan pesumopin ja ämpärin ja pesuainetta.

Takaisin tullessa oli se hiiri jostain tullut pesuhuoneen lattialle. Melkein kiljuin, huomaa siis melkein. Ämpäri ja moppi lattialle, mitä mä nyt teen. Juttelin hiirelle, että mitä sä täällä nyt teet, mee pois. Kyllä aika pieneltä näytti, mutta en vaan oikein sulattanut, että mun kanssa yht’aikaa saunaan tunkee.  Kännykkä on aina mukana, kylpytakin taskussa, soitto Jukalle, yhdelle taloyhtiön asukkaalle. Hän onneksi oli kotona. Jukka tuli ja hiiri jo menossa löylyn puolelle. huh, ei me molemmat sinne sovita. Ei saanut Jukka sitä kiinni, hävisi kuin ”pieru Saharaan”, jonnekin seinäpaneelien väliin. Jukka lupasi ostaa hiirenmällin aamulla. Laitoin sitten vaan ämpäriin vettä ja kuinkas sattuikaan, hiiri makasi hengettömänä löylyhuoneen lattiakaivon päällä. 

Mitä mä nyt teen. No ei siinä auttanut kuin hakea joku pussi, onneksi löytyi, hiiri sinne. Lattian pesuun. En tiedä oliko jostain aiemmin saanut myrkkyä tai miksi kuoli niin äkkiä tai mistä sen tietää, oliko niitä kuitenkin kaksi…. Meillä ei ole kuitenkaan myrkkyä missään. 

Löylyttelin ilman hiirtä ja pesukin meni hyvin.

Saunan lämpöä.                     Sisko