Onnittelukäynti

Ystäväni Kerttu, täytät tänään 90 vuotta! Annas kun kerron jotakin, joka tuntuu mielestäni aivan uskomattomalta!

Kuinka ihmeessä me selvisimme, jotka synnyimme aikaan ilman äitiysneuvolaa, äitiyspakkausta, äitiysvoimistelua, äitiysrahaa, ultraäänitutkimusta, äitiys-, isyys- tai vanhempainlomaa?

Miten on mahdollista, että me saatoimme kasvaa ilman lapsilisää ja kotihoidontukea?

Miten on mahdollista, että me opimme kävelemään näin kauaksi ja pitkälle, vaikka ei ollut edes kenkiä aina laittaa jalkaan?

Kuinka ihmeessä me pärjäsimme ilman kertakäyttövaippoja, nelinkertaista WC-paperia, käsipyyhepaperia, leikkikoulua, subjektiivista päiväkotioikeutta ja eskaria?

Miten on mahdollista, että me osasimme leikkiä käpylehmillä, vesimyllyillä kevätpuroissa ja kivillä ilman ohjausta, vieläpä ilman legoja, barbeja ja lasten TV-ohjelmia?

Kuinka ihmeessä me selviydyimme mustepullon ja mustekynän kanssa sekä saimme lyijykynän ja kumin säilymään puupenaalissa?

Saatoimme liimata keitetyn perunan puolikkaalla, kun emme tienneet liimapuikoista kontaktiliimoista vielä mitään?

Miten on mahdollista, että me pärjäsimme ilman kouluavustajaa, koulukypsyystestejä, koulukuraattoria, kouluterveydenhuoltoa  ja nuorisotiloja?

Kuinka ihmeessä me selvisimme ilman kouluruokaa, allergiatestejä, koulukyytejä ja Kela-takseja? Emmekä tienneet mitään koulujen sisäilmaongelmista ja homeesta?

Miten on mahdollista, että me opiskelimme ammattiin ilman opintorahaa, opintolainaa ja asumistukea koulukortteereissa, joissa ei ollut suihkua eikä keittiötä ja vielä ilman opiskelijoiden terveydenhuoltoa?

Kuinka ihmeessä me selvisimme tietämättä mitään terapioista, ilmaisesta ehkäisystä, kevytmasennuksesta, burn outista sekä paneelikeskusteluista aiheena murrosikä, homot, lesbot, transut sekä metoo?

Kuinka ihmeessä me pystyimme valitsemaan ammatin ilman ammatinvalinnan ohjausta ja opoja?

Kuinka ihmeessä meille riitti perhe ja naapurit sekä kotikunta, kun emme osanneet haaveilla matkoista lentokoneella maailman ääriin?

Miten on mahdollista, että me kuitenkin polkupyörillä kävimme niin kaukana tansseissa, kun ei ollut mopoautoja tai kevytautoja?

Kuinka ihmeessä me saimme hoidettua asioitamme ilman mokkulaa, tietokonetta, sähköpostia, tekstiviestiä, WhatsAppia, häsdäkkiä ja älykännykkää pelkän lankapuhelimen varassa?

Miten on mahdollista, että me löysimme tietoa kotikylän ja koulun kirjastoista ilman internettiä ja Googlea?

Kuinka ihmeessä me pääsimme urheilukentälle ilman vanhempien kuljetusapua ja osasimme hiihtää, luistella, pelata jalkapalloa ja pesäpalloa, vaikka kukaan ei tehnyt meille ura- tai treenisuunnitelmaa ja ihan ilman Personal Traineria jopa ilman kuntosalia?

Miten on mahdollista, että me osasimme elää tarkkailematta alati rasva-, kalori-, sokeri-, laktoosi- ja suolamääriä sekä E-lisäaineita että Eu-direktiivejä?

Kuinka ihmeessä meillä ei ollut vapaa-ajan ongelmia? Opimme tanssimaankin lavalla ilman sen kummenpaa opastusta?

Miten on mahdollista, että me löysimme elämänkumppanin ihan ilman Twitteriä, Tinderiä, Facebookia, Instagramia tai Deittiklubeja?

Miten ihmeessä me emme tienneet saunan kiukaan alle sytytetystä tulesta, että se tuhoaa ilmastoa, jos klapit ovat alta sytytetyt? Tai, että se bensiinimoottoriauto, jonka kyytiin hyvin harvoin pääsimme, osoittautuu nykyään kaikkein pahimmaksi ongelmaksi?

Kerttu hyvä, kuinka ihmeessä olemme selvinneet tänne asti ja vieläpä niin, että meillä on ollut koko ajan niin HAUSKAA?

Onnittelut huokuu yli päämme

ystäviksi aina jäämme!

                                                                                   Eero