RUUHKAISET VUODET

Aikaa ennen lapsia muistan, kuinka joku puhui ruuhkavuosista. Se mitä se tarkoitti, saatoin vain arvailla. Enää ei tarvitse arvailla, ei laisinkaan.

Arki rullaa sujuvasti, kunhan sen, jokaisen kesäloman jälkeen, saa potkaistua käyntiin. Arki rullaa sujuvan nopeaan, välillä tuntuu, että se jopa kiilaa oman ajanjuoksuni edelle. Tänään on maanantai ja taas huomenna on perjantai ja sitten taas uusi maanantai. Olikohan viikossa muita päiviä olemassakaan?

Viikot koostuu sovituista töistä, koulutöistä, päivä-kotimaailmasta, lääkärikäynneistä, neuvolakäynneistä, lasten harrastuksista ja kotitöistä. Pitää muistaa yhtä tänne ja toista tuonne. Ihmekös tuo, jos jossain kohti muistin kapasiteetti vain loppuu. Maailman paras varamuistini onkin kännykän kalenteri. Se jos joskus tilttaisi, olisi maailmanloppu lähes ovella jo.

Näiden ruuhkaisten vuosien keskelle olen kehittänyt itselleni systeemin, jolloin on päivittäin pakko pysähtyä. Muistaa hetkeksi katkaista jatkuva ajatusvirta seuraavan päivän töistä ja miettiä rakkaitaan ympärillään. Kysyä, mitä kuuluu ja miten päivä meni. Lähettää ajatuksia kauas ystäville ja rakkaille sekä kuunnella mitä minulle kuuluu.

Vuodet ovat opettaneet, kuinka tärkeää on muistaa, kuka vierelläsi seisoo ruuhkavuosissa. Ottaa pieniä hetkiä kahdestaan ja huokaista ilman, että kukaan on vailla mitään. Eikä ne hetket ole välillä muuta kuin istut hiljaisen kodin (vihdoinkin nukkuvat ipanat) olohuoneen sohvalla ja kuuntelet toisen hiljaista porinaa. Siinä kainalossa tiedät, että selvisitte tästäkin kiireisestä päivästä, sen lisäksi sinä tiedät mitä kaikille perheessä kuuluu ja sinä tiedät, ettei sinun tarvitse murhettua tulevasta päivästä, se tulee kyllä omalla painollaan ja menee menojaan, niinkuin kaikki edelliset päivät, kuukaudet ja vuodet.. Ja niin jälleen ymmärrät kuinka vuosi taas alkaa kääntyä kohti loppuaan. Yhtäkkiä, niinkuin joka vuosi.

Löysin eräänä päivänä vanhan kirjoittamani ajatelman, aihetta liki liipaten..

Muista tarttua tähän hetkeen.

Pidä ystäväsi kädestä tiukasti kiinni.
Ota heidät lähellesi aina kun voit, pidä heitä pitkään siinä.

Joka ainoa hetki on arvokas ja ainutkertainen.

Eilinen jää nauruineen ja suruineen muistoihisi, aarteeksi.

Huomisesta et voi tietää, mitä se tarjoaa.

Ole joka hetkestä, menneistä ja tulevista, kiitollinen
ja muista kertoa se ääneen.

               Lämpöisin ajatuksin: Tanja