Meillä on ollut 80-luvun
työkavereiden, nykyisin ystävien kesken tavata Helsingissä kerran kesässä. Niinpä
taas sovimme päivän, jolloin matkustaisimme jokainen isolle kirkolle. Yksi
valitettavasti joutui perumaan perhesyistä.
Ostin bussiliput netistä hyvissä
ajoin etukäteen, joten sain kivaan hintaan. Matkat edestakaisin Helsinkiin
pikavuorolla maksoi 10.50€. Saman verran maksoi ystäväni paikallisjunalla Myyrmäestä
keskustaan. Tapasimme ukkojen luona eli juna-aseman ovella. Suunnitelmissa oli
jo jonkin aikaa ollut ajaa Länsimetrolla, mutta säästimme sen reissun, kunnes
meistä kolmaskin pääsee mukaan. Siispä kysyimme toisiltamme, mitä nyt
tehtäisiin? Lähdimme kävelemään Kauppatorille päin. Katsastimme Kauppahallia,
kunnes idea tuli. Ostetaan piknik-ruoka mukaan ja mennään Korkeasaareen. Ihana
ajatus, minulla olikin jo edellisestä vierailusta Korkeasaaressa vierähtänyt
muutama vuosikymmen. Ostimme salaatit hallista, mansikoita torilta ja
suuntasimme lautan lähtöpaikalle. Kipusimme lautan yläkannelle ja katselimme
merellistä Helsinkiä. Korkeasaaressa lipun oston jälkeen lähdimme kävelemään.
Löysimme mukavan puistonpenkin, jossa nautimme eväät. Katselimme
valkoposkihanhien perheruokailuja nurmikolla. Perheiden nuorimmat olivat vasta kuoriutuneita
untuvikkoja. Näimme päivän mittaan lukuisia vielä hautovia hanhiemoja. Olipa
yksi polku suljettukin hautovien hanhien takia.
Kävelimme ja katselimme
ympärillemme. Näimme visenttejä, gaselleja, dromedaarin ja hirviä. Osuimme
paikalle, kun ahman ruokinta-aika tuli. Ensin saimme tietoiskun ahman elämästä
ja lukumäärästä Suomessa. Sitten ruokkija heitti lihakimpaleen aitaukseen. Ahma
katseli ja kierteli sitä ja vihdoin uskaltautui lähemmäs ruokaa.
Näimme jättiläiskilpikonnan ja
korvaeläimen, joka oikeastaan on aavikkokettu. Villisiat porsaineen möyrivät lätäkössä.
Erilaiset harvinaisemmat vesilinnut ovat saaneet oman tarhansa.
Omassa
altaassaan elelee myös jemeninkameleontti. Uutisista olin kuullut, että
kuhertajagasellit ovat varsoneet. Nämä varsat olisin halunnut nähdä, mutta en
niitä löytänyt. Kuhertajagasellit ovat arkoja eläimiä. Jälkeenpäin sain tiedon,
että ovat samassa tarhassa kamelien kanssa.
Ja vihdoin opasteet näyttävät;
apinatalo 400m. Siis sinne seuraavaksi. Sisällä oli kovin ahdas tila, jossa
lasin takana pari apinaa.
Berberiapina
lasin takana
Korkeasaaren berberiapinat ovat
olleet laittomina lemmikkeinä tai kadulla. Ne on tuotu Korkeasaareen
Hollannista. Nyt ne saavat olla
lajitovereiden kanssa eläintarhassa. Korkeasaari osallistuu berberiapinoiden suojeluun. Viihdyk-keeksi ne saavat katsoa videoita.
Isoja apinoita ei
Korkeasaaressa enää ole. Mietin sitä, miten meillä on 95% sama
geeniperimä apinoiden kanssa. Tuo viisi prosenttia erottaa meidät niin, että me
saamme jatkaa matkaa apinatalosta. Jäi aika haikea säälintunne tästä
serkkutapaamisesta.
Korkeasaaren portilla on iso
häkki, jossa ensin kaukaa katsoin majailevan valkopäämerikotkia. Kyltti
kuitenkin kertoi häkissä asustelevan partakorppikotkia. Melkoisen suuria ja
hurjan näköisiä tipuja. Isot kaarevat kynnet ja valtava kotkannokka.
Muutama tunti vierähti
Korkeasaaressa kävellen ja katsellen. Mieleen jäi valtava määrä
valkoposkihanhia. Liekö niiden määrää rajoitettu, kun oli vain pari poikasta
pariskuntaa kohden. Uutisista olen lukenut, että niitä on jo liikaa
pääkaupunkiseudulla. Ei taida houkuteltua lähteä puistoon piknikille hanhen
jätösten viereen.
Koska Korkeasaaressa oli
vierähtänyt tunti jos toinenkin, tarvittiin maissa virkistystä. Ja eikös
kävelykatua tullut meitä ilahduttamaan nuo mainoksista niin tutut hevoset
vaunuineen.
Pysähtyivät ravintolan terassin
viereen, jossa ohikulkevat ihmiset saivat niitä taputella. Ajomiehet lienevät
tottuneita poseeraajia, kun lapset nostettiin kyytiin ja kamerat räpsyivät. Turistit olivat innoissaan ja parveilivat hevosten ympärillä.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja
niin nytkin. Paluu linja-autolle ja Vainion pikavuorolla kotia kohti. Antoisa
päivä ystävän seurassa kului kuin siivillä. Toivottavasti saamme vielä tänä
kesänä järjestymään tapaamisen uudelleen, jolloin kolmas ystävämme pääsee mukaan.
Ehkä silloin pääsemme katsastamaan Länsimetron.
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti