Nuoruudessani näin hyvinkin paljon
pääskysten elämää. Kotini oli koivikon suojassa. Ilmeisesti tämä aiheutti sen,
ettei pääskyset pesineet kotini räystäiden alla. Sen sijaan rajanaapurin räystään
aluset oli pesiä täynnä. Pesän rakentamista auttoi hyvinkin paljon rapattu
rakennelma. Siihen tarttui hyvin materiaali, jota lintu käytti pesän
rakentamiseen. Pitääkö paikkansa, että ainekset koostuvat syljestä ja savesta.
Pesän väri ainakin viittaa siihen ja viisaammat ovat niin kertoneet.
Päivät pitkät linnut keräsivät ruokaa
itselleen ja poikasille. Ruokaa riitti ”pilvin pimein”, ainakin ihmisten
mittapuun mukaan. Pääskynen kuuluu pelkästään lihansyöjiin, tarjolla on
”fileitä” kärpäsistä ja muista siivekkäistä hyönteisistä. Minä en ainakaan ole
nähnyt pääskysten aterioineen maassa tai puissa. Itse saalistaja ei montaa
grammaa paina ja saalistettavat vielä vähemmän. (Sellaiset ötökät kun
mäkäräiset ilmeisesti painavat ”hirviän” paljon, ainakin siltä tuntuu, kun ne
vievät kimpaleen käsivarresta ruokailupaikalleen. Tunne ainakin on sellainen.)
Pääskysille voi tehdä johonkin ladon
seinään rivitalon. Mutta lentoaukko pitää olla kulmikas ja sitä ei saa laittaa
yksiön keskelle vaan ihan yläkulmaan. Pääskysellä on omat vaatimuksensa
rakennuksen suhteen.
(BirdLife Suomi ehdottaa myös tällaista avustamista:
"Räystäspääskyn pesänrakennusta voi auttaa kiinnittämällä ylös seinään höyläämättömän laudan, jonka päälle pääsky voi rakentaa pesänsä. Lisäksi pihapiiriin avoimelle paikalle voi tuoda pesänrakennusaineeksi savea, joka pidetään kosteana.")
Ehkä sitä tuli ihmeteltyä miksi jonain
päivänä pääskyset leijailivat ja syöksyivät hyvinkin matalalla. Yläilmoilla ei
ollut saalista. Matalapaineen alla hyönteiset laskeutuvat alailmoille ja
pääskyset niiden perässä.
Tänä vuonna en ole nähnyt yhtäkään pääskystä,
en ainakaan tunnusta nähneeni. Ei pääskyt täällä korvessa viihdy, mutta on
tuossa lähistöllä lampi, jonka yläpuolella muutama pääskynen on liidellyt.
Pesät ilmeisesti on rakennettu hiekkakuopan koloon?
Pääskysten joukkokuolema!
Tällaisen kuoleman yhdeksi todistajaksi
tulin joskus 1957– 58. Olin silloin Helsingin kaupungin liikuntatoimen
huoltopuolella töissä. Työporukka rakensi ja huolsi liikuntapaikkoja. Esim.
pallokentän katsomo tehtiin silloin. Sain tehtäväksi kaivaa vedenottopaikan eli
kaivon eräälle uimarannalle, jonka nimeä en muista. Santahaminan suunnalla
meren rannalla ko. paikka sijaitsi. Epäilin suuresti tulevan veden laatua,
minusta vesi tulisi maistumaan suolaiselta. Kaivon kohdan paikansi uimarannan
valvoja. Rannan tuntumassa hänen vihkisormuksensa aloitti narun nokassa
tekemään pyörivää rinkiä. Siihen kaivo väkisin kaivettiin ja renkaat
asennettiin. Se oli todella väkisin kaivamista. Varsin nopeasti vesi tuli
esille ja sen myötä lapioitavaa. Olisiko pumpun nimi ollut Ratko, jonka avulla
työ lopulta onnistui. Makeaa juomakelpoista vettä saatiin muutama metri
merestä. Sinä vuonna oli varsin kelpo kesä. Elettiin elokuun loppu puolta,
uimareita kävi harvakseen. Haarapääskyset olivat ottaneet rannan omakseen.
Pesien paikasta ei ollut aavistustakaan, mutta ilmeisesti linnut saivat mahansa
täyteen. Tietenkin poikaset olivat isoja ja varmasti olivat saaneet voimia
muuttaakseen maille kaukaisille. Ilmeisesti lähdön hetki olisi aivan
lähituntumassa, lämmintä tuntui piisaavan, mutta uimavedet olivat jo viileät.
Muistan sen siitä kun kävin uimalla hakemassa uimaponttoonit rantaan. Sain
lauantaipäivän vapaaksi siitä työstä. Kuorma-auton ei tarvinnut lähteä hakemaan
varikolta venettä.
Yöllä oli ollut halla yö. Aamulla kun
tultiin viimeistelemään kaivon ympäristöä näin katastrofin pääskysten muodossa.
Ensi vaikutelma oli, että pääskyset olivat tuupertuneet horroksissa
hiekkarannalle. Elottomia ne kuitenkin olivat.
Tietenkin alkoi arvelu mikä ne oli
tappanut? Olisiko saaneet jotakin myrkkyä? Rannan vahti, opettaja ammatiltaan,
varmaankin kuolinsyyn keksi. Ensimmäisestä pakkas- eli hallayöstä joukkokuolema
johtui. Hyönteiset olivat loppuneet ilmasta ja sen myötä saapui nälänhätä.
Pääskysten voimat kuluivat tyhjän perään lentäessään ja nälkäkuolema oli
seurauksena. Tämä oli maalikkojen päätelmä, joka tuntui loogiselta. Opettaja
otti ja lähetti lintuja tutkittavaksi. Lopullista selvitystä en saanut
nähdäkseni.
Kovan kohtalon olivat lintuparat joutuneet
kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti