HELLETTÄ…

Siinä hän istui ja tuijotti eteensä. Tietokoneen näyttöruudussa tyhjä sivu tekstinkäsittelyohjelmasta. Eikä minkäänmoisia ajatuksia pään sisällä tai sen ulkopuolellakaan niin lähellä, että niitä voisi hyödyntää. Yhtä tyhjää kuin näytölläkin. Ja nyt alkaisi olla deadline, viimeinen hetki, takaraja, saada postauksensa omalla vuorollaan Yhdistävään tekijään. Sen hän kyllä tiedosti. Nyt sitä vain ei enää voisi siirtää…

Huonosti nukutun yön jälkeen jotenkuten hoituneet aamutoimet ja suihku, jonka viilentävä vaikutus oli jo vartin jälkeen hävinnyt iholta. Jättämättä virkistävyydestä edes muistoa, ei, vaikka huoneessa hurisi täysillä siirrettävä sisäilman jäähdyttäjä ja kattovalaisimessa pyörivät siivekkeet hajoittivat jäähdyttäjästä ohjautuvan ilman koko pienen yksiön jokaiseen nurkkaan. Ainoa uskoa antava tunne oli rytmihäiriölääkityksen rauhoittavuus, joka kummasti poisti otsan hikoilusta sen tuskanhien osuuden. Sen, jonka ilmaantumista aina hiukan säikähtää. Niin erilaista se on, kuin mitä pelkän lämmön aikaansaamat norot niskasta kalsarien kaulukseen. Siitä ei koskaan erehdy. Ja vaikka se voi ilmaantua useammastakin syystä, niin nyt se johtuu selkeästi helteestä.

– Jospa kirjoittaisin siitä!

”Helle vallitsee Suomessa silloin, kun päivän aikana mitattu ylin lämpötila on vähintään 25 celsiusastetta.

”Jaakko heitti 25.7. kiukaankiven veteen”: tänä vuonna on ollut siihen mennessä jo 43 helle-päivää, pelkästään heinäkuussa 21
- ja *)lisää on luvassa…"

         *)(Heinäkuun loppuun mennessä maassamme
                    oli rikottu jo 50 hellepäivän raja!)

Helleraja vaihtelee maittain: kun Suomessa ja muissa Pohjoismaissa määritelmän mukainen raja on 25 °C, luokitellaan esimerkiksi Espanjassa helteeksi vasta 30 °C:n ja Yhdysvalloissa 32 °C:n ylittävät päivälämpötilat. Hellepäivien lukumäärä Suomessa vaihtelee paikkakunnittain ja vuosittain. 

Viime vuosina Suomen ja Skandinavian kesät ovat olleet yhtäjaksoisesti aikaisempia runsashelteisiä, vaikka on tutkittu, ettei ilmastonmuutos vaikuta kesien säihin aivan yhtä paljon kuin talviin. Kyseessä onkin normaalia luonnonmukaista ilmaston vaihtelua.”

Passaiskohan tuota viimeistä lausetta uskoa? Niin kaukaa mitä oma ikämiesmuistini on jaksanut taltioida, ovat kesät olleet lämpöisiä, mutta useimmiten niiden hikisimmät jaksot ilmaantuivat nuoruudessa heinäkuun puolenvälin tietämiin. Kansanperinnettä kunnioittaen lähdettiin Hermannilta heinään (12.7.)

Siellä kyllä hiki pysytteli ihon pinnalla, sen jokaisesta huokosesta ulos purkautuen, sillä se oli melkoinen rasite – kyseistä hommaa osaamattomalle. Kyllä oli aivan turhaa yrittää voimalla pärjätä edes tilan naisväelle, joilla oli vuosien kokemuksella omaksuttu taito, kuinka heinä nousee helpommin seipäille. Ja hiki oli heilläkin. Liekö ihan kansanperinnettä niitten aikojen ajatusmaailmasta mieleen jäänyt toive, että tulispa sade tai särkyis edes tuo niittokone!

Vuosien kulkiessa ja useamman sadan seipään täyttyessä omaksutun tekniikan myötä kesä toisensa jälkeen tuntui menevän mallikkaasti ja aivan kuten ennenkin. Aikanaan paalaimet ilmestyivät pelloille ja heinähangot jäivät navetanvintille, jossa niitä vielä joskus saatettiin tarvita paalien siirtelyssä, eikä huomio kiintynyt isommin ilmaston muuttumiseen, ennen kuin… Se alkoi olla voimallisemmin otsikoissa joskus samassa Milleniumin kanssa, vaikka olihan siitä puhuttu ja kirjoitettu, vaan ei kovinkaan vakavaksi uskoen. Ja vaikeatahan se on käsittää, sillä…

”Ilmastonmuutos voi aiheutua tapahtumista, jotka liittyvät muun muassa merien lämpömekanismeihin, maapallon rataan, mannerlaattojen liikkeisiin, auringon aktiivisuuteen, vulkaaniseen toimintaan, asteroiditörmäyksiin ja viime aikoina myös ihmisen toimintaan.”  

Käsititkö Sinä? Johtuipa tämä nyt mistä tahansa noista, taikka jostain muusta meille vielä hallitsemattoman tiedostamisen alueesta, niin kyllä helteitä on. Se on tosiasia ja se tuntuu melko monella tuolla rintalastan alla. Hyviä ohjeita, kuinka helteistä selviää helpommin, niitä on kyllä tarjolla, mutta – kuten kaikissa MuTu-tuntuman neuvoissa, kaikkeen ei kannata tarttua ilman tarkempaa tuumailua. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Vai kuinka muuten voisit suhtautua tähänkin ihan virallisesta lehtijulkaisusta luettavaan:

”Helle vaanii kaikkialla…

Helle janottaa, vaikka istuisi paikoillaan. Päivittäistä nesteentarvetta voi arvioida yksinkertaisella laskukaavalla.

Kaava menee näin: Kerro painosi kiloissa iälläsi. Jaa tulos tuhannella, niin saat päivittäisen veden tarpeesi litroina. Tämän laskukaavan mukaan esimerkiksi 40-vuotiaan ja 60-kiloisen vedentarve olisi reilut kaksi litraa.

Parhaiten laskukaava toimii normaalipainoiselle.”

(Todella tarpeellinen huomautus tuo viimeinen! Sokeasti uskoen minunkin mitoillani nautittavaksi tulisi reilusti yli 7 litraa. Saattaisin menehtyä hyponatremiaan moisella määrällä!)

”HELTEET alkavat näkyä päivystyksen potilasmäärissä.
Vanhuspotilaiden määrässä on ollut selvä nousu.
– Vanhuspotilaat ovat kuivuneet. Varsinkin sellaiset, joilla on yleissairauksia, rasittuvat kuumuudesta ja kuivumisesta eniten.

– Taustalla on ollut ikää ja perussairauksia, mutta kuumuus on varmasti vaikuttanut menehtymiseen.”

Joka tapauksessa muistakaa nauttia riittävästi nesteitä sekä pitäkää huoli myös suolatasapainosta, jota runsas hikoilu saattaa heilauttaa. Nyt lähden taas suihkuun ja selälleni – huokaisten, että sain sentään tämänkertaisen urakkani vihdoinkin tehdyksi. Toivottavasti seuraavan kuukauden aikana kohdalleni osuu mielenkiintoisempia aiheita ylösmerkattavaksi Yhdistävään tekijään. Ja toivottavasti te ette menehtyneet pitkästyttävyyteen tätä lukiessanne – jos tänne saakka siinä ihan oikeasti jaksoitte.

Oikein oivallista kesänjatkoa – kohtuulämmöissä nautiskellen ja keräten voimia sekä muistoja tuonne puolen vuoden päähän, silloisiin ilmastonmuutoksen tarjoamiin keleihin.

                                                                              

(Itseäni viisaammilta lainattujen tietojen lähteinä olen käyttänyt Googlea, Wikipediaa, Etelä-Saimaata ja Iltalehteä … ainakin.)