lauantai 14. heinäkuuta 2018

Vapaaehtoistyötä tämäkin


Suomalaiset ovat vast’ìkään tehdyssä tutkimuksessa maailman maista ykkösenä siinä, miten paljon ihmiset luottavat kanssaihmisiinsä? Eurobarometrin mukaan EU-maissa.

Tätä taustaa vasten ymmärtää myös sen, miten paljon vapaaehtoistyötä suomalaiset tekevät pienemmissä tai isommissa porukoissa tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Moni asia ei toimisi ja kehittyisi ollenkaan ilman vapaaehtoistyötä. Tässä kirjoituksessa ei luetella, mitä kaikkea sellaista vapaaehtoisuus on. Vain pari esimerkkiä.

Olen Sotilaspoikajärjestön jäsenenä päässyt mukaan matkoille tutustumaan muutamaan museoon.

Tikkakoski
Suomen Ilmavoimamuseo on Jyväskylän lähellä Tikkakoskella. Se oli kohdallani ensimmäinen kohde Sotilaspoikien matkassa. Tätä museota ei olisi toiminnassa ilman vapaaehtoistyötä, alan harrastajia. Tikkakoskella entisöitiin sodan aikana käytössä ollut pommikone, Bristol Blenheim n:o 200. Vapaaehtoiset entisöivät sen hienoksi museokoneeksi. Se oli monien vuosien projekti.

Kun tämä entisöintityö oli sittemmin valmis, lähdin veljeni kanssa Tikkakoskelle sitä katsomaan. Syy oli se, että Eila-siskomme mies, Pentti, lensi tällä pommikonemallilla 40 sotalentoa ja suurin osa lentopäiväkirjan mukaan juuri tällä numero 200:lla. Hän oli pommikoneen tähystäjä.

Eilan ja Pentin kuoltua lapsettomina minä ”perin” osan heidän irtaimistostaan. Sieltä löytyivät lentopäiväkirja, sotilasmerkit Ilmavoimista, sotilaspassi, sodasta saadut ansiomitalit ym. Veimme ne kaikki Tikkakosken museoon tallennettavaksi sen entisöidyn pommikoneen aineistoon. Aikanaan tuli kaunis kiitoskirje museon johdolta.

Parola

Tänä vuonna Sotilaspoikien retki suuntautui Parolan Panssarimuseoon. Museo on nykyään laaja ja hallit ja katokset nykyaikaiset. Esittelijän puheissa vilahtivat tämän tästä sanat vapaaehtoiset alan harrastajat ja vapaaehtoistyö. Ilman heitä ei olisi tätä museota toiminnassa. Hän kyllä sanoi hyvästellessämme, että nuoria ei enää tahdo saada vanhojen tilalle tulevaisuutta ajatellen. Tämä ”sukupolvenvaihdos” on tuttua monilla vapaaehtoistyön alueilla. Onneksi vapaaehtoistyö ei kuitenkaan ole kuolemassa sukupuuttoon.


Helsinki-Vantaa, Aviapolis
Täällä sijaitsee Suomen Ilmailumuseo. Pääsin pienemmän porukan kanssa tutustumaan tähän museoon. Mukana oli eläkkeellä olevia lentäjiä. Tämän vuoksi saimme ”pitkän kaavan” mukaisen selostuksen ja pääsimme myös seuraamaan töitä museon entisöintiverstaassa. Opas kertoi, että joukko alan harrastajia on tiistaisin ja torstaisin koko päivän vapaaehtoisina tekemässä kulloinkin menossa olevaa projektia. 

Parasta aikaa siellä rakennetaan pienistä eri puolilta Suomea saaduista palasista Myrsky-hävittäjää. Se oli ensimmäinen suomalainen hävittäjä. Niitä valmistui 5l kappaletta. Yhtään entisöitävää ”raatoa” ei ole säilynyt. nyt siis tehdään palasista ja onneksi Tikkakoskelta löytyneiden piirustusten mukaan lentokelpoinen kone. Se on varsinaista vapaaehtoisten käsityötä. Ei voi kuin ihmetellä sitä työtuntien määrää, joka kuluu ennen kuin Myrsky nousee ilmaan vuonna 2019.

Ilmailumuseossa oli myös pienoismalli Morane-hävittäjästä, jollaisella salolainen Urho Lehtovaara ampui neuvostoliittolaisen pommikoneen alas, joka oli tullut yllättäen talvisodan aikana Salon ilmatilaan. Urho Lehtovaara lähti takaa ajoon ja löysi pommikoneen Kiikalan yläpuolelta. Lehtovaara ampui koneen alas ja se oli hänen ensimmäinen ilmavoittonsa. Morane ei ollut kovin hyvä hävittäjä, mutta Lehtovaara ohjaimissa se kyllä toimi hyvin. 

Myöhemmin hän sai käyttöönsä Messerschmitt 109-hävittäjän, jolla teki tuhojaan vihollisen kalustolle. Hän oli Suomen 6. paras hävittäjälentäjä 44:llä ilmavoitollaan. Hänet palkittiin Mannerheim-ristin ritarin arvolla näistä ansioista.  Salolaisessa Itsenäisyyden museossa on nähtävänä Urho Lehtovaaraan liittyvää aineistoa.

Salolaiset Sotilaspojat käyvät joka vuosi 4. päivänä kesäkuuta kolmen salonseutulaisten Mannerheim-ristin ritareiden haudoilla laskemassa kukat lippuvartion kera. 


Urho Lehtovaaran hauta on Salon vanhalla hautausmaalla, Hans-Olof von Essenin Halikon ja Eino Laisin Helisnummen hautausmailla. Nämäkin käynnit ovat eräänlaista vapaaehtoistoimintaa, jolla pidetään yllä kunnioitusta maan puolustamisessa kunnostautuneita kohtaan.
                                                               Eero














   




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti