”Kalansyöjän sydän kiittää”. ”Kala on täysipainoista ja terveellistä ruokaa,
sillä siitä saa monia terveydelle välttämättömiä ravintoaineita”. ”Tällaisia
terveysvaikutuksia kalan syönnillä on…”
Uskotaan, uskotaan! Mutta haitanneenko sekään,
että minusta kalaruokaa syödessään siitä saa useimmiten myös ylittämättömän makunautinnon.
Kun muutoinkaan en likimainkaan aina tee valintojani ortodoksisesti
terveellisyysvinkkelistä, kaikkein vähiten ruoka-annosteni suhteen, niin
ykköstekijänä aterian pääraaka-aineista valintani on maku. Melko usein se on
terveellisyyksien lisäksi sivuuttanut myös hinnan – tai myönnettäköön, että
nykytasolla tulot (miinukselle jäävä köyhyysrajaeläke) / menot -balanssi ei
salli(si) tuon viimeksi mainitun kriteerin sivuuttamista ihan joka kuukausi. Siksipä
tuo maun painoarvo kohoaa entisestään.
Ja kun puhutaan
”makuasioista”, niin… Mutta omani kanssa en ole koskaan joutunut edes
läheltäpititilanteeseen, joka olisi johtanut kiistelyyn. Siis Itte Minäni
kanssa! Tiedän mikä on herkullista ja se tieto ei kaipaa seurakseen sen enempää
terveellisyyttä kuin hintaakaan. Siksi terveydenhoitoalalta ne henkilöt,
joitten vastuualueena on seurata kroonisuuksieni pysyttelemistä kliinisesti
määriteltäessä edes siedettävällä tasolla, saavat ansaitsemattomia
lisäpisteitä, sillä JOS tuo hintaan perustuva este ei pitäisi valintaani
terveellisemmällä tasolla mitä mielihaluni yrittävät tarjota ratkaisuiksi, niin
pitkäaikaisarvoissani ei näkyisi valoa edes tunnelin siinä päässä, josta
sisälle joskus joudun kurkistamaan. Haluamattani. Jopa muutaman viime vuoden
saldo painoindeksissänikin on alentunut. (Viimemainittu johtuu kuulemma siitä,
että vanhuksen lihasmassa vähenee – läski ei. ) Tiedä sitten. Mutta en
tunnusta! Kuvitelkoot he vain, että vuosikymmenien ohjeet, kirkottamiset (=
saarnat) ja kannustus, ovat kantaneet vihdoinkin hedelmää ja äijä alkaa
vihdoinkin kypsyä käsittämään… Ehkä myös omaksi onnekseni, tielleni ilmaantuu
valittavaksi ehtoja, joilla on jopa terveellisyysvaikutuksia – halusinpa taikka
en! Mutta silti pyrin syömään kalaa. Sen herkullisen maun vuoksi. Vaikka se on
kallista! Ja jos siinä samalla hyödyn sen terveellisyydestä, niin soromnoo!
(”Soromnoo”: suomeksi väännetty lainaus venäjän kielen sanoista ”всё равно
(vsjo ravnó)”, eli "kaikki yhdentekevää", ”mitä väliä”, ”samapa tuo”.
Että tulipahan tuonkin sanan ymmärtäminen hyödynnetyksi tässä terveellisyyden
siivellä. Ja vaihteeksi käyttäen jotain muutakin alkulähdettä kuin muka niin
muodikasta Lontoon murretta! So what? 😊)
Kun tämän blogimme
kotipaikka koetaan merellisenä voimallisesti arkikalakannaltaan silakkaseutuna,
en ala omia Itä-Suomi-painotteisia makumieltymyksiä sen enempää mainostamaan,
ettei se makuasioista kiistely pääsisi livahtamaan tämän julkaisufoorumin
keskuuteen. Mutta omaa kantaani puolustan henkeen ja vereen viimeistä ruotoa
myöten!
Tässä olisi taas ja
jälleen oivallinen mahdollisuus avata blogin lukijakunnan kanssa rakentavaa
”kahdenvälistä” keskustelua kalaruokamieltymyksistä; ruokaohjeista; hyvistä ja
kalan käsittelyä helpottavista vihjeistä taikka ties mistä niistä ajatuksista,
joita juuri Sinulla on kalaruokien suhteen! Mutta tämän muutaman vuoden ylläpitäjäkokemuksella,
yltiöoptimismistäni huolimatta, jäytää ajatusmaailmaani epäilys, ettette
innostu mukaan lähtemisestä. Kyllä ei lämmitä wanhan miehen mieltä! Miksi ei
edes muutama olisi rohkea ja lopettaisi tämän tälle seutukunnalle ominaisen
vaitiolon ajatuksistaan? Saa täälläkin kommentoida nimettömänä, niin kuin
teette Salkkarin tekstaripalstallakin! Mutta myös reilusti nimellä.
Ja niitä
Sinun (läheistesi ja tuttavien mahdottoman hyviksi kehumia) ruokaohjeita täällä
julkaistaisiin enempikin kuin mielellämme. Joko blogiin liittyvänä kommenttina
taikka lähettämällä sellaisia minulle blogin ylläpitäjänä sähköpostissa (timo.luhtavaara@gmail.com) ja nekin joko nimellä
taikka anonyyminä. Ihan kuin syötiksi pistän tähän linkin tällaiseen kalaruokasivustoon
– klikkaa kurkistamaan, mutta palaa lukemaan tämä loppuun:
Se on ns. suljettu
ryhmä SYÖDÄÄN KALAA, mutta siihen pääsee jokainen halukas kalaruuan ystävä
jäseneksi tuon sivuston ylläpitäjän kautta ja seuraamaan yli 1600 jäsenen
mielipiteitä, ohjeita ja ajatuksia kalaisuudesta. Ilmaiseksi ja kaikkea sen
tarjontaa hyödyntäen. Tarkkasilmäisemmät löytänevät sieltä joskus allekirjoittaneenkin
eriön keittokomerossa kokkailtuja.
Vuoden alussa
esittelemäni lohisoppa sai reilusti ja ansaitusti huomiota – maistuis ehkä
Sullekin. Kokeile vaikka:
Kaiholla menneistä muistelemani kalaruokaohje: Lohisoppa,
sellaisena kun sen opin ”pohjoisen pojilta kairoja kierrellessäni”:
Pese ja kuori perunat (mieluiten puikulaa) sekä paloittele valmiiksi, lohesta
myös sopivan paksut ja reilusti reilun kokoisia paloja. Kylmä vesi kattilaan,
jonne mukaan jokunen maustepippuri (ja jos keittelet sitä kotona, niin
kalalientä vaikka kuutiosta) sekä reilusti kookas kokoinen sipuli paloiteltuna.
Kun keitoksessa perunat ovat kiehuneet lähes ”suutuntumaan” (niin kuin kokit
tuntuvat määrittelevän), lisää nuo lohipalat ja anna kiehahtaa vielä pari-kolme
minuuttia.
Ja sitten se tärkein: lisää keitokseen reilu nokare voita
ja jos kattilasi on kookas, niin vielä toinenkin sellainen sekä sipulista
leveiksi leikattuja siivuja koko keitoksen peittäväksi kanneksi. Ota keitos
haudutuslämpöön kannen alle hetkeksi, että sipuli ennättää pehmetä hiukan (ehkä
5 minuuttia – hiukan lämmönlähteestäsi riippuen – nuotiolta poistettuna hiukan
kauemmin siitä, vierelle asetetulla lepuutuskivellä). Sinä aikana pariloi,
paahda, halstaroi tai kuten haluat luoda makua ruisleipäviipaleisiin, jotka
korostavat sitten makunautintoa aterioitaessa.
Ai että suola? Yleensä sitä kannattaa hiukkasen ripotella
lohipaloilla perunoiden kiehuessa ja sitten on syytä koemaistaa lientä, kun
sipulitkin ovat pehmentyneet, sitä kun jokaisella on erilainen makukynnys
siinäkin asiassa. Mutta ilman ihmeempiä superfoodien kikkailuita – suomalaisen
perinteen perusaineista – etkä muuta kaipaa! (Passaa kokeilla muillakin
kaloilla, toimii…)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti