543210

Suomi juhli juuri 100-vuotista itsenäisyyttänsä. Tänä vuonna muistelimme 100 vuotta sitten (27.1.) tapahtuneita murheellisia aikoja. Ensi vuonna 1. kesäkuuta on kulunut 100 vuotta itsenäisen Suomen alkoholipolitiikan eräästä merkkipäivästä.

Tämä kummallinen maa Pohjolan perukoilla, jossa suopotkupallon pelaajat erätauolla istuvat muurahaispesään tussut ja pallit paljaina lisätäkseen äksöniä toiselle puoliajalle, ei muka tullut toimeen alkoholijuomien kanssa! Tämä kansa ampuu itseään jalkaan ja säätää kieltolain (1.6.1919-31.12.1931). Ja ainoana maana Euroopassa. Yhtä kahjo maa oli Amerikan Yhdysvallat (kahjoja on siellä nykyisinkin). Elliot Ness ampui konetuliaseilla koko salakapakan väen sileäksi alkoholin anniskelun takia. Samantapaisia uutisia tulee sieltä nykyisinkin, mutta muusta syystä.

Kieltolaki-vihkosen kansi

Kieltolaki epäonnistui surkeasti. Sen piti suojella nimenomaan maaseudun asukkaita ja työväestöä viinan kiroilta. ALKO sai tehtäväkseen hoitaa monopolina alkoholin valmistuksen ja myynnin harvoihin tarkoituksiin.

Mitä tapahtui kieltolain aikana?

Pontikan tiputtelu metsien suojissa lisääntyi. Varsinainen alkoholikauppa siirtyi nopeasti pirtun salakuljettajille. Pirtua sai halvalla Virosta ja Puolasta. Ehkä kuuluisin salakuljettaja on laulaja Dannyn isoisä Algot Niska. Irwin Goodman lauloi, että ”Kansalla oli kaamea jano ja että juotavaa sai heimoveljiltä”. Eräänäkin vuonna salakuljetettiin miljoona litraa pirtua Suomeen. Ensin laivalla rannikolle, sitten moottoriveneillä saaristoon ja sieltä maihin. Kekseliäisyys oli huipussaan.

”Hauki” eli pirtutorpedo (noin 1000 l)

kuvattuna Salonjoen rannassa. Takana

Kärjen talo hyvin tunnistettavissa

Koskaan ei maaseudulla alkoholin tarjonta ole ollut runsaampaa, kuin kieltolain aikana. Ryysyrannan Jooseppikin ryyppäsi pontikkaa nimismiehen kanssa saunassa kaikessa sovussa. Halpa Viron pirtu romahdutti hinnat tällaisilta kotipolttajilta, jos siitä yritti ansiota saada. Poliisit olivat lopen kyllästyneitä jahtaamaan salakuljettajia. 

Kokkilan rannassa jäi Teuvo Tuliniemen

        haaviin melkoinen erä kanistereita.

Salon Seutu oli yksi pirtun salakuljetuksen keskuspaikkoja, mm. Vuohensaari mainitaan näissä historioissa usein. Ennen kieltolakia vuonna 1894 Salo oli oluenkulutuksessa Suomen ykkönen. Salon Markkinat olivat maankuulut viinan salakaupasta ja tappeluista. Pontikankeittoa esim. vuonna 1922 harrastettiin erikoisesti Perttelissä, Kuusjoella ja Kiikalassa (kuten nykyisinkin?).

Äänestys 30-31.12.1931

Lopulta lain kumoaminen katsottiin välttämättömäksi. Keväällä 1931 NAISET alkoivat kerätä nimiä adressiin presidentti P.E. Svinhufvudille lain kumoamiseksi. Metoo. Yhdessä kuukaudessa kerättiin 120 000 nimeä! Eduskunnan puhemies Kyösti Kallio oli vastaan, mutta J.K. Paasikivi oivalsi alkoholiveron tarpeellisuuden.

Löysin isäni Eemeli Törmän (1893-1970) papereista ”Kieltolaki”-vihkosen ja aitoja kahdenvärisiä äänestyslippuja. Vielä oli sanomalehtileike, jossa oli kuva äänestyspaikalta. Hän oli Oriveden kunnanvaltuuston puheenjohtajana järjestämässä tätä äänestystä.

Äänestyspaikka. Isäni etualalla oikealla.

Eduskunta ei kyennyt päättämään lain kumoamisesta. Se siirsi päätöksen kansalle. Tämä oli ensimmäinen kansanäänestys. Toinen oli vasta se, kun äänestettiin EU:sta.  Miehillä ja naisilla oli eriväriset äänestysliput. Naisilla punaiset, miehillä ruskeat.

Äänestysliput

Äänestystulos oli todella selvä. 70.6 % äänistä annettiin lain kumoamisen puolesta. Salossa peräti 86,5 %, niinpä tietenkin!

Entäs sitten?

Pitkäripaisten ovet avattiin 5.4.1932 klo 10. Siitä tulee tämän jutun otsikko. Oy Alkoholiliike Ab alkoi tahkota rahaa alkoholiverona valtion kassan ”mustaan aukkoon”. Näin vielä tapahtuu 86 vuotta myöhemminkin. Maalaiset joutuvat hakemaan väkevämmät juomat kaupungeista vielä tänäänkin. 

Holhoaminen jatkuu. Vuonna 1943 viina pantiin kortille (sota-aika). Viinakortti oli sosiaalisen tarkkailun väline vv. 1946-1971. Esim. vuonna 1947 viinakortteja oli 1,2 miljoonaa kpl. Myyntikiellossa oli noin 50 000 asiakasta.

Allekirjoittanut haki 18.12.1967 viinakortin Alkon (Slo) Vilhonkadun myymälästä, joka oli nykyisen kirjaston kohdalla. Isäni viinakortti oli voimassa 50 kilometrin päässä Tampereella Rautatienkatu 20:ssa, Tpe 2. Lääkäri sanoi Tampereen keskussairaalassa tehdyn leikkauksen jälkeen, että juo joka päivä Arvo Ylpön reseptin mukainen kananmuna-konjakkitoti, jotta voimistut takaisin töihin! Siinä meni kokonainen työpäivä, kun haki Frapin konjakkia totia varten Tampereelta! Kyllä oli hyvä luontaislääke.

Kaksi viinakorttia

                                                                                    Eero

P.S. Näin sata vuotta myöhemmin maitokauppoihin ilmestyi ilman suurempaa kohua pari %:ia väkevämpiä juomia, kuin ennen! Tallinnan risteilyjen melkein ainoa kannustin on halvempi alkoholi ”Superalkoissa”. Mitenkähän matkailun kävisi, jos Suomesta saisi ostaa samalla lailla maitokaupasta halpaa viinaa, kuin Tallinnassa. Tai Keski-Euroopan maissa? Utopiaa, ei meidän pää sitä kestäisi!