lauantai 3. helmikuuta 2018

Silmänpalvojat

Rehellisyys on venyvä käsite. Ihmiset ovat aikain saatossa oppineet kantapään kautta, ettei joka tilanteessa kannata sanoa, mitä ajattelee ihan oikeasti.

Silloin, kun voi nimettömänä ja tuntemattomana esittää mielipiteensä, voi kirjoittaa mitä todellisuudessa ajattelee. Sanomalehtien tekstaripalstat, yleisön osastoon hyväksytyt mielipiteet nimimerkillä ja ”kansan radio” ovat tuiki tarpeellista terapiaa. Niissä sanottava on aitoa. Jos vaaditaan nimi ja henkilöys, joudutaan silmänpalvonnan puolelle.

Vanhat sananlaskut ovat tästä aiheesta hyvin nasevia: ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Lapsen suusta kuulet totuuden. Ajattele mitä sanot, ettet sano mitä ajattelet”.

Presidentin vaalien alla tehtyjen Gallup-kyselyjen pohjalta tultiin siihen tulokseen, että 90 % äänioikeutetuista äänestää. Kissan villat!

Kun radion toimittaja kyselee kadulla vastaantulijoilta, että äänestävätkö he, niin lähes poikkeuksetta vastaus on kyllä, vaikka asianomainen tietäisi jo, ettei viitsi äänestää, koska se ei kiinnosta.

Huvittavaa oli, kun vahvemmat oluet vapautettiin ruokakauppojen hyllyyn, ja paikallislehden toimittaja haastatteli kaupan pihassa kylän punanenäisiä miehiä, niin kuvan ottamisen jälkeen vastaukset olivat seuraavanlaisia: ”Minulle on ihan sama missä niitä myydään. Se asia ei minua kosketa millään tavalla. Ostan niin vähän ja harvoin, että voi sanoa, että en käytä kuin jouluna ja juhannuksena.” Ja sitä rataa.
             Eero