Rehellisyys
on venyvä käsite. Ihmiset ovat aikain saatossa oppineet kantapään kautta, ettei
joka tilanteessa kannata sanoa, mitä ajattelee ihan oikeasti.
Silloin,
kun voi nimettömänä ja tuntemattomana esittää mielipiteensä, voi kirjoittaa
mitä todellisuudessa ajattelee. Sanomalehtien tekstaripalstat, yleisön osastoon
hyväksytyt mielipiteet nimimerkillä ja ”kansan radio” ovat tuiki tarpeellista
terapiaa. Niissä sanottava on aitoa. Jos vaaditaan nimi ja henkilöys, joudutaan
silmänpalvonnan puolelle.
Vanhat
sananlaskut ovat tästä aiheesta hyvin nasevia: ”Sen lauluja laulat, kenen
leipää syöt. Lapsen suusta kuulet totuuden. Ajattele mitä sanot, ettet sano
mitä ajattelet”.
Presidentin
vaalien alla tehtyjen Gallup-kyselyjen pohjalta tultiin siihen tulokseen, että
90 % äänioikeutetuista äänestää. Kissan villat!
Kun
radion toimittaja kyselee kadulla vastaantulijoilta, että äänestävätkö he, niin
lähes poikkeuksetta vastaus on kyllä, vaikka asianomainen tietäisi jo, ettei
viitsi äänestää, koska se ei kiinnosta.
Huvittavaa
oli, kun vahvemmat oluet vapautettiin ruokakauppojen hyllyyn, ja
paikallislehden toimittaja haastatteli kaupan pihassa kylän punanenäisiä
miehiä, niin kuvan ottamisen jälkeen vastaukset olivat seuraavanlaisia: ”Minulle
on ihan sama missä niitä myydään. Se asia ei minua kosketa millään tavalla.
Ostan niin vähän ja harvoin, että voi sanoa, että en käytä kuin jouluna ja
juhannuksena.” Ja sitä rataa.
Eero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti