Oli oma koira joskus kauan sitten, viime vuossadalla. Roope
nimeltään. Pojalle sen alun perin hommasin, että on joku, joka ottaa pojan
vastaa, kun koulusta kotiin tulee. Olihan Roope jo sisäsiisti, melkein
2-vuotias meille tullessaan. En ollut suunnitellut koiran hankkimista
ollenkaan, mutta se vaan ”sulatti” mun sydämen, kun sen näin. Mulla oli
akvaario myynnissä, sellainen vähän yli 100 litrainen, ehdottivat vaihtokauppaa,
mut sitten meillä olikin yhtäkkiä akvaario ja koira. Maksoinkin 1200 markkaa,
eli ei ihan täys hinta, koska oli jo ikää jonkin verran. Pitovaikeuksien
takia, joutui olemaan yksinään yli 12
tuntia päivässä, joka ei tietysti tee hyvää koiralle.
Akvaarion sain sitten myytyä myöhemmin. Kääpiöpinseri oli rotu
ja vähän ärhäkkä vieraille.
Mun koira siitä sitten tuli pitemmän päälle, kun oli ollut
meillä. Lenkkeilyä sai, kilometritolkulla kävelimme metsäpolkuja. Ennen minä
väsyin kuin koira. Silloin alkoi myös tämä MS ilmoittaa olostaan. Mutta ei se meidän lenkkeily intoa vienyt.
Päinvastoin, tuntui, että enempi vaan lenkille. Aamuin ennen töihin menoa, poika
vei päivällä ja taas kun kotia tulin ja illalla kerta viel. Uros kun oli, piti
niitä hajujälkiä jättää.
Mutta sitten tuli muutto; miten onnistuu, kun uudessa paikassa
on kissa? No, ensin meni jonkun aikaa kaukaa kyräillen, puolin ja toisin,
sitten jo uskalsi päästää koiran ulos ilman remmiä. Ja pian jo ruokailivat
samalla kupilla.
Mutta sitten tuli Roopelle joku huono olo, lääkärissä käynti,
pari kertaakin. Selvisi, että joku iso kasvi vatsassa. Leikkaus olisi ollut
vaihtoehto, mutta hinta noin 5-8 tuhatta markkaa. Ja kun ei ollut takuuta, että
Roope olis ikinä kuntoon tullut, päätin sitten, että ei vanhan koiran tarvii
kärsiä, ei olis edes tajunnut sitä. Vein koiran lääkäriin, joka antoi sen piikin,
mutta sepä se olikin mulle kauhee paikka, itkin kun piikki annettiin ja koko
kotimatkan, hyvä kun autolla kotiin pääsin. Siellä oli naapuri kaivanut hautapaikan,
käärin Roopen omatekemään huopaan, ja sinne kuoppaan laitoin, sen verran
syvälle, ettei kukaan / mikään kaiva ylös. Kesti vuoden verran ennen kuin menin viemään kukkia
hautapaikalle, tai sellaisia monivuotisia kasveja. Pitäis joskus mennä
katsomaan miten kasvavat, kun olen taas jo 17 ollut pois sieltä asunnosta. Nyt kun ei ole omaa autoa, pyörän kanssa vois
kesällä ajella sinnepäin. Saa nähdä. Ei sitä tällaista kotieläimen pitoa kukaan
muu varmaan ymmärräkään, kuin sellainen henkilö, jolla itsellään on jokin
lemmikki. On ne vaan ihania!
Tämä koira oli 2,5 vuotta hoidossa, nyt Vantaalla uudessa
kodissa…
Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti