lauantai 10. helmikuuta 2018

Koira

Siitä joko tykkää tai. Koira on lemmikkinä mukava, teet mitä tahansa sen eteen, niin haukkumiset saat aina ”palkaksi” :-)


Oli oma koira joskus kauan sitten, viime vuossadalla. Roope nimeltään. Pojalle sen alun perin hommasin, että on joku, joka ottaa pojan vastaa, kun koulusta kotiin tulee. Olihan Roope jo sisäsiisti, melkein 2-vuotias meille tullessaan. En ollut suunnitellut koiran hankkimista ollenkaan, mutta se vaan ”sulatti” mun sydämen, kun sen näin. Mulla oli akvaario myynnissä, sellainen vähän yli 100 litrainen, ehdottivat vaihtokauppaa, mut sitten meillä olikin yhtäkkiä akvaario ja koira. Maksoinkin 1200 markkaa, eli ei ihan täys hinta, koska oli jo ikää jonkin verran. Pitovaikeuksien takia,  joutui olemaan yksinään yli 12 tuntia päivässä, joka ei tietysti tee hyvää koiralle. 

Akvaarion sain sitten myytyä myöhemmin. Kääpiöpinseri oli rotu ja vähän ärhäkkä vieraille.

Mun koira siitä sitten tuli pitemmän päälle, kun oli ollut meillä. Lenkkeilyä sai, kilometritolkulla kävelimme metsäpolkuja. Ennen minä väsyin kuin koira. Silloin alkoi myös tämä MS ilmoittaa olostaan.  Mutta ei se meidän lenkkeily intoa vienyt. Päinvastoin, tuntui, että enempi vaan lenkille. Aamuin ennen töihin menoa, poika vei päivällä ja taas kun kotia tulin ja illalla kerta viel. Uros kun oli, piti niitä hajujälkiä jättää.

Mutta sitten tuli muutto; miten onnistuu, kun uudessa paikassa on kissa? No, ensin meni jonkun aikaa kaukaa kyräillen, puolin ja toisin, sitten jo uskalsi päästää koiran ulos ilman remmiä. Ja pian jo ruokailivat samalla kupilla. 

Mutta sitten tuli Roopelle joku huono olo, lääkärissä käynti, pari kertaakin. Selvisi, että joku iso kasvi vatsassa. Leikkaus olisi ollut vaihtoehto, mutta hinta noin 5-8 tuhatta markkaa. Ja kun ei ollut takuuta, että Roope olis ikinä kuntoon tullut, päätin sitten, että ei vanhan koiran tarvii kärsiä, ei olis edes tajunnut sitä. Vein koiran lääkäriin, joka antoi sen piikin, mutta sepä se olikin mulle kauhee paikka, itkin kun piikki annettiin ja koko kotimatkan, hyvä kun autolla kotiin pääsin. Siellä oli naapuri kaivanut hautapaikan, käärin Roopen omatekemään huopaan, ja sinne kuoppaan laitoin, sen verran syvälle, ettei kukaan / mikään kaiva ylös.  Kesti vuoden verran ennen kuin menin viemään kukkia hautapaikalle, tai sellaisia monivuotisia kasveja. Pitäis joskus mennä katsomaan miten kasvavat, kun olen taas jo 17 ollut pois sieltä asunnosta.  Nyt kun ei ole omaa autoa, pyörän kanssa vois kesällä ajella sinnepäin. Saa nähdä. Ei sitä tällaista kotieläimen pitoa kukaan muu varmaan ymmärräkään, kuin sellainen henkilö, jolla itsellään on jokin lemmikki. On ne vaan ihania!

Tämä koira oli 2,5 vuotta hoidossa, nyt Vantaalla uudessa kodissa…
                    Sisko