Tänä vuonna se on sitten Suomi
tasan – kuten pikkujoulurevyyssä todetaan. 100 vuotta on kunnioitettava ikä
ihmiselle, mutta myös tässä maailman tilanteessa valtiolle. Onnea, Suomi 100
vuotta!
Itse olen aina itsenäisyyspäivänä
juhlinut arvokkaasti ja perinteitä kunnioittaen. Pienestä tytöstä lähtien olen
istunut itsenäisyyspäivänä jumalanpalveluksessa kirkossa. Aikaisempina vuosina
klo 11, nykyään klo 10. Siellä istun täydessä partioasussa. Siinä on puku, joka
kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä. Olen pukeutunut tummansiniseen partiotakkiin,
jossa on vuosien aikana kerääntyneet merkit rinnuksissa ja takin hihoissa.
Lisäksi on tummat housut, vaikka kuuluisikin olla hame. No, tänä vuonna olisi
juhlan paikka ja tämäkin emäntä voisi pukeutua puolihameeseen juhlan kunniaksi.
Kaulassa on sininen partiohuivi
huivimerkkeineen. Huivimerkki kertoo, mistä lippukunnasta tulen. Valkoinen
pillinaru kertoo, että olen partiossa partiojohtaja. Ruskeassa nahkavyössä on
metallinen vyösolki, jossa lukee: ”Ole valmis!” Ja minähän olen! Päässä keikkuu
tummansininen baretti.
On juhlavaa pukeutua vuosi vuoden
jälkeen tähän asuun – tosin asun vaatekoko on 33 vuoden aikana suurentunut –
mutta vähän vain…
Itsenäisyyspäivän perinteisiin
kuuluu osaltani myös usein itsenäisyyspäivän juhla. Joskus olen lippuairueena
Suomen lipulle, jonka partiolaiset tradition mukaan tuovat jumalanpalvelukseen,
sankarihaudoille ja vielä juhlaankin. Monet itsenäisyyspäivän juhlapuheet olen
kuullut ja kerran jopa itse päässyt puhumaan juhlapuhujana. Juhla on arvokas ja
muistuttaa minua siitä, mitä omat isovanhempani sotavuosina kokivat. Niistä ei
meille lapsille puhuttu kuin kauniita asioita, joskus desantin pelosta. Koskaan
ei isoisä kertonut taisteluista tai työstään ambulanssinkuljettajana
rintamalla.
Juhlan jälkeen on uutena
perinteenä meidän perheessämme tullut syödä itsenäisyyspäivän kebabannos. Koska
koko päivä on täynnä ohjelmaa, ei kenelläkään ole aikaa tehdä ruokaa. Olemme jo
lähes 20 vuotta syöneet itsenäisyyspäivänä Suomen parasta kebabia, jota saa
Perniön kebabista. Onneksi se on juhlapäivänä auki!
Viiden aikaan alamme kokoontua
Perniön Osuuspankin eteen, josta lähtee partiolaisten kynttiläkulkue
sankarihaudoille. Perniössä on 198 sankarivainajaa ja lippukunnallamme yli 100
lyhtyä. Lyhdyissä palaa hautakynttilä. Kynttiläkulkueeseen ovat kaikki
lämpimästi tervetulleita! Jokainen halukas saa kynttilälyhdyn, joka lasketaan
sankarihaudalle. Sankarihautausmaalla lauletaan yhdessä ”Maa on niin kaunis” ja
sitten siirrytään upeaan, historialliseen Perniön Pyhän Laurin kirkkoon.
Illan kruunaa partiolaisten
lupauksenantotilaisuus. Sille ei olisi voitu miettiä arvokkaampaa ja tärkeämpää
päivää kuin itsenäisyyspäivä. On upeaa olla kirkossa illalla kuuntelemassa, kun
pienet partiolaiset antavat lupauksensa. Siinä he tahtovat rakastaa myös
isänmaataan.
Päivä on toisinaan niin
liikuttava, että lopen uupuneena saapuu illalla kotiin, asettuu sohvalle
television ääreen kuuman glögin kanssa ja saattaa torkahtaa arvostellessaan
naisvieraiden iltapukuja presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa. Kateellisten
panettelua…
Arvokasta itsenäisyyspäivää!
Älkää unohtako, että meillä on vapaa isänmaa. Vapaus ei ole tullut ilmaiseksi,
eikä pidä unohtaa, että joka päivä on tehtävä työtä sen eteen, että maa
pysyykin vapaana.
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti