lauantai 18. marraskuuta 2017

Kalevalan ”onnekas” kansa

Seurasin Nenäpäivän ohjelmaa televisiosta. Juontaja kehotti auttamaan Kolumbian lapsia. Hän sanoi monen monta kertaa, että meidän pitää auttaa heitä, koska olemme ONNEKAS kansa. Me saamme asua maassa, missä kaikki on hyvin!

Siis onnekas kansa. Meidän tulisi jopa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olemme niin onnekkaita. Meitä suomalaisia onnekkaita moititaan usein jurottaviksi, puhumattomiksi ja suorastaan nipottajiksi. Me emme osaa olla iloisia, emmekä osaa ”relata” kunnolla. Esimerkkeinä relaajista ja aina iloisista ihmisistä mainitaan usein sambarumpuja paukuttavat salsaajat, jotka osaavat ja joita meidän tulisi auttaa. Ihmeellistä (     …       ) suluissa oleva tunnetilasana on sensuroitu. Onkohan tässä asiat jotenkin väärinpäin – ns. kääntäen verrannollisia?  Nyt, kun on Suomi 100-juhlavuosi, on minulle jäänyt aivan toisenlainen kuva Suomen menestystekijöistä.  Siitä on pelkkä onni tosi kaukana.


Aloitetaanpa hieman kauempaa. Kansalliseepoksessamme on luku ”Sammon taonta”. Taonnan päämääränä oli saada aikaan SAMPO, joka jauhaisi hyvinvointia lakkaamatta. Pohjan Akka asetti tämän haasteen.
Akseli Gallen-Kalelan käsitys Sammon taonnasta

Sammon ainekset olivat vaatimattomat. Se piti takoa ”Joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta”. Eipä ollut rapeat materiaalit Seppo Ilmarisella!

Valmiissa Sammossa olisi:         ”Laitahan on jauhomyllyn,
                                                        toisehen on suolamyllyn,
                                                        RAHAMYLLYN kolmantehen.”

Aivan loistava ajatus!! Myös 100 vuotta sitten Suomen mahdollisuudet olivat todella vaatimattomat. Miksi Suomi oli niin ”onnekas”, että sen kohdalle osui tämä lahja, mutta esim. Kolumbialta se meni sivu suun? Oliko se muka joku lahja? Kirjoittajan mielestä se oli ahkeran ja järkevän sekä sisukkaan kansan oma innovaatio, joka on KUNTA.

Kunta on jauhanut hyvinvointia kaikille melko tasapuolisesti ”kehdosta hautaan”. Kun lapsi syntyy, alkaa kunnan palvelut neuvolasta, sitten kotihoidontuki, päiväkoti, eskari, peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus, terveydenhoito jne. jne. jne. En voi luetella kaikkea tässä. Lukija voi tutustua esim. ”Asukkaan Salo, Palveluopas”-esitteeseen, jossa on 67 sivua, jos kiinnostaa.  Luettelo päättyy elämän ehtoopuolelle vanhuspalveluihin.

Kunnalle on siirretty valtaisa määrä erilaisia toimintoja jotka eivät yksityisellä puolella kata kulujaan. Niitä löytyy mm. museo-, taide-, urheilu-, virkistysalue-, kuntoilu- ym. alueilla. Perusteluna sille, että kunnan tulisi hoitaa ne on, että se olisi ”yleisen edun mukaista tai kokonaistaloudellisesti edullista”.

Kirjoittajaa huvitti jo koulupoikana se, että jotkut lauloivat marssiessaan: ”Verot kansan verta juo”! Olen tiennyt jo silloin, että ilmaisia lounaita ei ole ja että veroilla pyöritetään kunnan toimintaa. Jo laskennon tunnilla kansakoulussa sanottiin, että ”Jos ei ole, ei voi ottaa”. Se on valitettavasti totta. Nyt vasta vuonna 2017 seitsemän ihmistä kymmenestä sanoo, että veroja maksetaan siksi, että palvelut ovat mahdollisia. Esimerkiksi Kreikassa ei saada veroja kootuksi, koska siellä ajatellaan toisinpäin. Myös velat ovat siellä saatavia. Tällaiseen taikatemppuun ei pystyisi edes Kalevalan Sampo.

Vaatimustaso nousee meilläkin. Suorastaan surkuhupaisaa on, kun joku yleisön osastossa kirjoittaa: ”Jalkapallokentällä on kuoppia. Kunnalle olisi halvempaa tasoittaa ne, kuin maksaa minun polvieni nivelkierukoiden leikkaukset ja sitä seuraava sairasloma, jos puulaakiottelussa sattuisin kaatumaan noihin kuoppiin!”

Samaan syssyyn toinen: ”Työmatkallani on kadun asfaltissa kuoppa. Se pitäisi tasoittaa ennenkuin autoni pyörä osuu siihen ja kunta joutuu korvaamaan iskarin, kierrejousen ja aluvanteen murtuman!”

Kolmanneksi: ”Kompastuin jalkakäytävällä laatan reunaan. Kaupungin pitäisi korjata ne kaikki suoriksi!”

Ja vielä: Keräilijällä on 3.000 kahvikuppia kokoelmassaan. Kun hän kyllästyy niitä järjestelemään, hän saa idean. Minä lahjoitan ne kunnalle! Lahjakirjaan tulee ehto, että kunta järjestää pysyvät näyttelytilat ja oppaan. Esimerkkejä löytyisi keräilijöiden puuvillamekoista, radioista, maamoottoreista, Pappa-Tunturi mopoista, rautatievaunuista jne.

Urheilutoiminnasta olisi laaja kattaus tilanteita, 
mutta niihin ei tässä ole tilaa.

Lopuksi havainto siitä, mihin Kunta-Sampo on myös vaikuttanut. 7.11.2017 uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset 8-luokkalaiset ovat maailmassa huippuluokkaa, kun kysymyksessä on tietämys yhteiskunnallisista asioista. Ettei vaan koululaitoksella olisi osuutta asiaan. Kärkipäätä ovat myös Tanska ja Ruotsi. Mistähän syystä? Suomalaiset nuoret eivät saman tutkimuksen mukaan lähde barrikadeille osoittamaan mieltään kovin innokkaasti.  Jätän lukijan oman ajattelun varaan sen, miksi eivät lähde?

Sammon ryöstö

Kalevalassa on myös luku ”Sammon ryöstö”. Väinölän miehet lähtivät hakemaan Sampoa pois Pohjan Akalta. Käydyssä taistelussa Sampo hajoaa ja painuu meren aaltoihin.

Me suomalaiset olemme luonteeltamme rehellisiä ja hyväuskoisia, jopa sinisilmäisiä. Meille on myös tyypillistä myydä kansallisomaisuuttamme surutta, kun ne kerran ulkomaalaisille kelpaavat. Olemme jopa ylpeitä siitä, että kelpasivat. Menemme kehumisesta pyörryksiin. Se on hyväuskoisen kirous. Sinne menivät sähköverkot, digiverkot, UMTS-oikeudet, kaivosoikeudet, lannoitteet jne. jne.

Hyväuskoisia yrityksiäkin sahataan linssiin surutta. Esimerkiksi sellaiset keksinnöt, kuin Xylitol ja stanoliesteri (Benecol), menivät sen siliän tien. Monen maan kansanluonteessa on aina piirre etusijalle pettää ja valehdella joka käänteessä. Siitä johtuu, että luottavainen suomalainen tulee ulkomailla niin helposti narratuksi. Pitäisi jo oppia se viisaus, että ”tyhmä erotetaan rahoistaan ulkomailla nopeasti”.  Tämän on moni ”sijoittaja” karvaasti kokenut. Käy helposti ”Elopit”. Pitäisi varoa kaikenkarvaisia puliveivareita.

Voidaanko Kunta-Sampo ryöstää meiltä? Kyllä voidaan. Sotessa otetaan käyttöön uusi raha. Sen nimi on PalveluSETELI.  Käy niin, että vaurastuneet suomalaiset ottavat Kunta-Sammolta mieluusti tätä uutta rahaa ja maksavat sillä yksityisten – usein ulkomaisessa omistuksessa olevien – palveluntarjoajien palveluja. Esimerkiksi yksityiset lääkäriasemat, yksityiset päiväkodit, yksityiset palveluasumistalot jne. jne. keräävät rahat ja voitot. Sampo ryöstetään kuivattamalla rahamyllyn tulopuoli. Kohta nähdään taistelu, jossa Sampo hajoaa palasiksi ja vajoaa Soten aaltoihin! Palataan aiheeseen sitten, kun on uutta kerrottavaa eli sitten, kun Sampoa on pyöritetty tarpeeksi kauan velaksi ja kiinalaiset hymyilevät ovella!
                 Eero


PS. Ylläpitäjänä totesin tämän kirjoituksen lähestyvän niin paljon päivänpolttavia Sote-keskusteluja, että en voi olla lisäämättä tänne loppuun linkkiä viime keskiviikkona Salon Kaupungintalolla pidetyn JärjestöSotehanke 113:n paneelikeskustelusta taltioituun videoon – ole hyvä: https://www.youtube.com/watch?v=jEhal573vVc