keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ikä, onko se vaan numeroita?

Vanhenemme joka päivä, mutta tasaisin väliajoin mittariin tulee täydet kymmenet. Itselle kävi niin tänä syksynä. Mitä sitten ikä tuo tullessaan? Eläkeikä tuli minulle helmikuussa 2012. Nyt syksyllä tuli täyteen 70-vuotta.

Tuo on ikä, jolloin pitää mennä tarkistuttamaan fyysinen olotila lääkärille, jotta saa uusittua ajokortin. Niin minäkin varasin hoitajan ja lääkärin ajat. Ensin hoitajalle muistitesteihin. Hyvin ne menivät, vaikka välillä piti ihan itsekseen ihmetellä, mitä nuo eri testit oikein tuovat esille. Lääkäri sitten tarkisti näkökyvyn ja kuunteli sydämen ja keuhkot, tarkasteli ja jututti pidemmän aikaa kuin normaalilla lääkärikäynnillä. Sain sitten puoltavan todistuksen ja netistä hain lomakkeen, joka piti täyttää ja viedä katsastuskonttorille Meriniittyyn. Keväällä olin uusinut passini, joten sama sähköinen kuva kelpasi myös uuteen ajokorttiin. Runsaan viikon kuluttua tuli uusi ajokortti postilaatikkoon. Lähetyksessä oli mukana palautuskuori vanhalle kortille ja uhkaus sanktioista, jos vanhaa korttia ei palauta.

Jostain syystä on myös tapana juhlia, kun täyttää täysiä kymmeniä. Minäkin varasin jo tilan, johon oli tarkoitus juhlat järjestää. Jotenkin juhliminen pöydän vieressä istuen ja pönöttäen ei oikein jaksanut innostaa. Juttelin sitten sisareni kanssa ja sain juhliani varten metsästäjien kodan Kiskossa keskellä metsää. Koska tila oli melko rajallinen, piti myös vieraslistaa rajata. Sitten aloin suunnitella tarjottavaa; erilaisia makkaroita grillattavaksi nuotiolla, kasviksia folionyytteihin, tuoresalaatti. Sisareni teki hirvipaistin ja juustoperunoita. 


Nokipannukahvin seuraksi tilasin Kuirolta täytekakkua. Pienimmät vieraani leikkivät olevansa eräretkellä, istuivat kanervikossa ja söivät hyvällä ruokahalulla. Makkaroita ei monikaan enää jaksanut grillata, kun vatsat olivat täynnä hirveä ja juustoperunaa sekä täytekakkua. Annoin sitten makkarapaketteja vieraille kotiin viemisiksi. Lauri 3v. oli sitten huolissaan, kun sai vain yhden paketin. Papalla kuulemma ei ollut yhtään makkaraa. Laitoin sitten hänelle kassiin toisenkin paketin, jotta papallekin riittää.  

Ikääntymisessä ei sinänsä ole mitään kielteistä. Kuitenkin mitä enemmän ikää kertyy, sitä enemmän saa varautua erilaisiin kremppoihin ja sairauksiin. Tähän lisään Reumaliiton ohjeen ”Liikkeestä hyvinvointia” 

Yksi synttärilahjoistani on kuntosalikortti läheiselle kuntosalille. Paljon voi tehdä ihan itsekseenkin kotona. Tai osallistua Sytyn lajikokeiluihin, jotta löytää sen oman tavan liikkua. Minullakin on kaikenlaisia liikuntavälineitä kotona; keppi, kuminauha, kahvakuula, käsipainot, tasapainolauta. Niitä vain pitäisi myös käyttää, eikä pitää pölyttymässä nurkassa. Onneksi ystäväni pieni koira on pitänyt huolen ulkona liikkumisesta. Pari kolme kertaa viikossa olemme käyneet yhdessä kävelemässä.

Elämän merkkikohdassa tulee miettineeksi myös mennyttä ja tulevaa. Nyt on kiva muistella ystävien kanssa yhteisiä kokemuksia.


Yksi muistaa yhden asian ja joku toinen taas toisen asian. Muistelemmeko vielä kymmenen vuoden päästä yhteisiä seikkailuja? Mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan? Säilyykö terveys nykyisellään vai tuoko elämä tullessaan sairautta? Tuota ei voi tietää, paras vaan ottaa päivä kerrallaan ja pitää ajatukset positiivisina.

Hymyillään kun tavataan!
Eila