lauantai 23. syyskuuta 2017

Henkilökohtaista vai onko?!

Olen tässä seurannut aika ajoin keskustelua henkilökohtaisesta avusta. Mielestäni keskustelu on ollut todella mielenkiintoista toisinaan. En ole itse edes tullut kaikkea ajatelleeksi, mutta joku toinen näköjään on.















Minua kummastutti kovasti keskustelu, jota eräässä foorumissa käytiin. Siinä nimittäin oli puhetta, voiko henkilökohtainen avustaja käydä avustettavan kanssa Alkossa. Minä en ole edes miettinyt, että avustajani voisi kieltäytyä moisesta tehtävästä! Jos minä haluan mennä Alkoon ja ostaa itselleni pullon hyvää punaviiniä, on avustajan tehtävä tulla kanssani Alkoon sitä ostamaan.

Voiko henkilökohtainen avustaja kieltäytyä tällaisesta tehtävästä? Jos minun avustajani kieltäytyisi, olisi se vakavan keskustelun paikka. Ja vaikka minä kävisin siellä Alkossa joka päivä ostamassa vaikka neljä pulloa punaviiniä, ei mielestäni ole henkilökohtaisen avustajan tehtävä tulla sanomaan, että juon liikaa. Jos en itse sitä siinä kohtaa tajua, ei avustajan sanominenkaan enää auta.

Siitä tuli vain mieleeni, että kaikenlaisia henkilökohtaisuuksia avustajan kanssa joutuu tekemään. Voiko avustaja sanoa minulle, että vaatteet, joita ostan, näyttävät kamalilta? Kyllähän hänelläkin on oikeus mielipiteeseensä, mutta voiko hän sanoa sen pyytämättä? Jos en halua hänen mielipiteitään asioista, miten tulisi toimia? Niin avustettavan kuin avustajan? Mielenkiintoisia pohdintoja! 

Onhan minulla vammaisena oikeus kävellä auton allekin, jos haluan. Tämä siis erittäin kärjistetty tilanne. Jos minua tullaan avustamaan suojatien ylityksessä ja kieltäydyn avusta, ei auton alle jäämiseni ole sen kanssakulkijan vika, joka ei saanut auttaa minua. Ehkä halusinkin kävellä auton alle…

Jos siis haluan kulkea rumissa, minulle sopimattomissa vaatteissa, suotakoon se minulle. Jos taas pyydän kommenttia avustajalta, on hänen tehtävänsä vastata minulle rehellisesti. Ehkä en pidä vastauksesta, mutta kuka aina pitää työstään?! Henkilökohtaisen avustajan on siis totuttava kaikkeen.

Toisinaan tulen myös miettineeksi sitä, että mitäköhän henkilökohtainen avustaja miettii avustettavansa kodista, pukeutumisesta, tyylistä, ruokaostoksista… On se vaan oikeasti aika kamalaa, kun joku, jonka kanssa et ole naimisissa, tuntee tapasi ja kotisi usein paremmin kuin se puoliso. Ei ole helppoa tehdä henkilökohtaisen avustajan työtä. Nostan hattua joka päivä avustajalleni, joka näkee minusta paskimmatkin puoleni ja tulee silti joka päivä iloisena töihin. Ei kai hän aina oikeasti ole iloinen, mutta osaa erottaa työn mukavasta muuten vaan yhdessäolosta.

Ei ole kaikista henkilökohtaiseksi avustajaksi, sanon vaan! Ei todellakaan ole helppoa olla toisen kotona töissä, toimia siellä toisen vaatimalla tavalla ja sulattaa avustettavan huono tuuli ja huutamiset lapsille. Enhän minä siis koskaan huuda lapsilleni, mutta ne toiset… 😊

Oletkos itse miettinyt, että jakaisit arkesi toisen aikuisen kanssa, joka ei kuitenkaan olisi elämänkumppanisi? Elämänkumppanin kanssakaan ei aina ole helppoa, ei avustajankaan. Itsellä voi olla huono päivä, sitten tulee se avustaja töihin eikä sille voi rähjätä. Syytönhän se avustaja siihen on, että olen nukkunut huonosti, minulla on särkyjä tai muuten vaan huono päivä. Sitten illalla töistä tulee kotiin se oma puoliso, joka saa kaiken loan niskaansa heti ulko-oven avattuaan. Miksi me ihmiset aina kiukuttelemme niille, jotka ovat meille rakkaita? Ehkä siksi, että se on turvallista.

Olen erityisen kiitollinen siitä, että minulla on mahtava henkilökohtainen avustaja, joka antaa minun kiukutella huonona päivänä, eikä itse kiukuttele takaisin. Hän helpottaa arkeani älyttömän paljon ja toivon, että pienestä palkastaan huolimatta hän jaksaa pyörittää jatkossakin kanssani tämän perheen arkea. En nimittäin todellakaan toivo, että joudun uuden avustajan etsintään. Sekään ei ole helppoa!

Tsemppiä niille kaikille, joilta puuttuu luotettava, hyvä henkilökohtainen avustaja. Sellainen avustaja on kultaakin kalliimpi. Vakuuttaa kokemuspohjaisesti
                                Päivi