lauantai 5. elokuuta 2017

Haukikörpykät, savo-karjalainen makuelämys

Ensin hankitaan hauki
(taikka muu passeli kala ja vaikka kaupasta, ellei…)
– Mieluusti reilusti kilon paremmalta puolelta – joka sitten suomustetaan sekä perataan nahattomiksi ja ruodottomiksi fileiksi, joista sieltä selkäpuolelta vielä haetaan sormin se pienten ja pirullisten y-ruotojen rivistö ja leikataan pituussuunnassa se alue pois koko fileen pituudelta.
Hukkaan menee yllättävän vähän syötävää, mutta mukavuutta sinne ateriointivaiheeseen tulee monin-kertaisesti…  Ja ellet ole aivan varma kuinka kaikki tuo tehdään, niin googlettamalla ”anopin pala”-sanoilla, saat reilusti piirroksin ja jopa oikein videoituja ohjeita…

Sitten leikellään ruodottomasta kalanlihasta sellaisia korkeintaan parin sormen levyisiä ja kalan poikittaiskoon mukaisia ”pätkiä” elikkä körpyköitä (lapsuusseutujeni nimitys, jolla muualla – Lappia myöten – on nimityksenä ”körpäkkä”). Joka tapauksessa ne, olivatpa sitten minkä nimisiä tahansa, jauhotetaan suolalla maustetuissa ruisjauhoissa (jauhot ja suolat muovipussiin ja kalanpätkät sinne – sitten vain ”ravistellaan”). Reilusti pekonia tai possunkylkeä kuumennetulla valurautapannulla rapeaksi ja sitten nostaen talouspaperille ”kuivumaan”. – Sinne pannuun jäävään, reiluun rasvaan (ellei näyttäisi olevan sanamukaisesti reilusti, niin lisää voita joukkoon) sitten nuukailematta pienittyä sipulia ja hetken päästä ne jauhotetut körpykät. Kalahan ei kauaa kypsy, joten samointein myös pekonit sekaan. Mutta jos tykkäät makustella, niin muutama ripaus mustapippuria (joku suosii sitruunapippuriakin) ja kunnon loraus kermaa juhlistaa annosta, johon sitten vaan haarukalla rikotut uudet potut (mieluusti keitettyinä 😊) lautaselle ja reilu annos pannulta siihen päälle… 
Tarvinneeko tuo muuta kuin sen huurteisen – jotta Bon apétit, suattaapi se savolaenennii sannoo… jollonnii!
Tosin alunalkaen tämä sapuska oli kotimaisemien kalareissumiesten nuotiolla nautittava pika-ateria, yleensä siitä ensimmäisestä hauesta. Se vain perättiin ruodottomaksi, leikattiin körpyköiksi, jotka heiteltiin mukana tuodun siankyljen ja sipulin voissa ruskistamisen jälkeen pannulle taikka römpsään; ripaus suolaa ja kohta on reiluille ruisleivän viipaleille voimia antavaa päällystä reiluksi evääksi. 

Ja syötyä kunnon nokipannukahvit ja ei kun taas rantaan siimoja soittelemaan!

Aivan suotta haukea aliarvostetaan ja väitän, että kun rakkaudella valmistaa tuollaisen körpykkäannoksen (keittiössä taikka nuotiolla) ja nauttii sen kiireettömästi, mielellään hyvien ystävien seurassa, ottaa kyllä aimo askeleen suvaitsevuutta kohti yleensä ja eritoten haukiruokia ajatellen. Ellet usko, kokeile. Vakuutan kokemuksesta!