Lueskelin tässä
tuonnoin erästä teosta, jonka olin löytänyt “lukemattomien” kirjojeni joukosta.
Tarkoitan tällä lukemattomilla kirjoillani sitä, että niitä on muutama teos,
jotka tuntuvat melko uusilta tekeleitä vuosien takaa. Joulupukki on kuitenkin
syyllinen siihen, että nämä teokset ovat olleet pölyttymässä kirjahyllyssäni. Sanotaanko
noin arviolta, että vanhimmat kirjat on noin neljänkymmenen vuoden takaa.
Toisin sanoen niistä on tullut minulle ikäänkuin uusia, lukemattomia, teoksia.
Tämä nyt käsittelemäni,
vähän tosikko kirja, kuuluu nuorempien joukkoon. Sopii siis hyvin tosikon(kin) luettavaksi. En osaa kertoa mihinkä lokeroon tämän teoksen sijoittaisin. Kielen
käytöltään tämä ei sovellu mitenkään Juhani Ahon tasolle. Ei myöskään Aleksis
Kiven, kansalliskirjailijamme, tuotannon joukkoon. Faktatietoutta siinä on
senverran, että kirja on jaoteltu eri ammattien ja harrastusten mukaan. Ihan niin
kuin Aapiskukko sen aikanaan on opettanut, että selkeä järjestys on kaiken A ja O. Mutta kun tähän aiheeseen ei
Aapiskukko liity, niin kukko tähän nyt pistetään kuitenkin:
Tuulen synty oli siinä kirjassani perusteltu varsin käytännön mukaisesti. Olin aluksi eri mieltä asiasta.
Minusta väittämä on hyvin selvitetty, täysin uuteen logiikkaan perustuen. Siksi
viimeaikainen hirmumyrskykin, jota Kiiraksi kutsutaan, sai tuhoa aikaan.
Voitte hyvinkin
olla eri mieltä. mutta puista tämäkin myrsky ilmeisesti sai alkunsa.
Puut saavat
heiluessaan aikaan ilmanvirtauksen, jota myös tuuleksi kutsutaan. Ensin puut
heiluvat lempeästi ja tuulikin on lempeän hyväilevä. Helteellä oikein olemme
mielissämme, kun puiden aikaansaama virtaus hyväilee vartaloamme. On mukava
olla viilentävässä olotilassa, nautimme siitä. Katselemme puiden latvoja ja
ehkä salaa toivomme virtauksen eli tuulen olevan vähän voimakkaamman.
Sitä kirjani ei
kerro, mikä yhteys meillä ihmisellä ja puilla on keskenämme.
Aika moni asiantuntijakin kertoo,
miten metsällä on rauhoittava vaikutus, hermo lepää puiden keskellä, tuulen
suhinassa. Meitä jopa opetetaan halaamaan kookkaita puita.
Niin, siitä
tuulen synnystä. Kirjani osoitti sen, että mitä enemmän puut heiluvat, sitä
voimakkaampaa on myös tuuli eli ilman virtaus.
Tämän ilmiön on jokainen nähnyt ja kokenutkin.
Niin sanotun nopean virtauksen aikana puut oikein taipuvat kaikki samassa
tahdissa, edes takaisin, varmaankin niillä on hauskaa leikitellä yhdessä.
Kirjassa oli tosin pieni maininta toisenlaisestakin väittämästä. Siinä annettiin ymmärtää, että
auringolla olisi osuutta tuulen syntyyn. Selvitettiin myös perusteluja tämän väittämän
todenperäisyyden puolesta, mutta…
Ei aurinko voi
aiheuttaa tuollaisia virtauksia. Ei, siitä yksinkertaisesta syystä, että se
paistaa vain päiväsaikaan, mutta puut eivät katso sitä milloin heilumisen
aloittavat. Meillä täällä aurinko on kateissakin aika pitkään vuoden aikana. Puut sen
sijaan eivät katso onko päivä vai yö, aurinkoista tai pilvistä, kesä taikka talvi, ne heiluvat milloin niitä huvittaa.
Minä ainakin
uskon tähän teoriaan, ainakin huumorimielessä. Lisäksi kun olin lukenut sen tästä
kirjasta, perusteluineen.
Niilo
Pistämätön teoria. En minäkään ole elämäni aikana, nähnyt enkä tuntenut tuulta, etteikö puut olisi heiluneet, joskus ehkä merellä, mutta siellä on vesi taas heilunut ihan hurjana.
VastaaPoistaTuuli on ilmakehässä liikkuva maanpinnan suuntainen ilmavirtaus. Tuulen energianlähde on Aurinko, joka lämmittää maapalloa epätasaisesti. Syntyvät lämpötilaerot saavat aikaan ilmanpaineen eroja, ilmanpaine-erot puolestaan paine-erovoiman, joka laittaa ilman liikkeelle. Siis olisko niin, että puut heiluu kun tuulee, vai mitenkähän puiden heiluminen vaikuttaa esim. Saharan autiomaan ( jonka minun esi-isäni hakkasivat joutessaan putipuhtaaksi puista,,hehheh) hiekkamyrskyihin.
VastaaPoistaNo, nyt on jo kaksi mielipidettä "puolesta/vastaan"-akselilla (ja käsitykseni mukaan hiukan eri suunnilta). Hienoa, että erilaisia ajatuksia on; mutta MIKÄ ON Sinun mielipiteesi? :-)
VastaaPoistaKysyy IsoTimppa
Omana kantanani olen kyllä vahvasti siellä Niilon välittämän "faktatiedon" puolella. Koskaan en muista kokeneeni tuulen kosketusta täysin heilumattomien puiden ympäröimänä. Ja ilmavirtojahan syntyy jopa pöytätuulettimilla, eihän se nyt mikään tuuli ole!
Olen varsin hämmästynyt siitä, että joku voi uskoa tähän iankaikkisen vanhaan ns. lämpöteoriaaN. Jos tämä teoria olisin oikea, niin tuuletkin olisivat niinsanottuja pysty tuulia.
VastaaPoistaOletteko nähneet, että puiden oksat nousisi ylöspäin, siis puun
runko-osan suuntaisesti,. Vaakatasossa olevia puita näkee usein. Silloin niiden oksat sojottavat latvusta kohti.
Puut ovat leikkisiä, suorastaan rohkeita. Hyvin usein leikki on mennyt niin pitkälle, että leikistä on tullut totista totta. Peräänantamattomuus on aiheuttanut puun kaatumisen. Heilumisleikkiä jatketaan niinkauvan, että tulee väsyminen, puut kaatuvat useinmiten hyvässä järjestyksessä saman suuntaisesti.
Mielestäni pysty ilmanvirtaus eli tuuli ei kaataisi puita näin.
Oikein kova ilmanvirtaus tuntuu esteettömällä maasto osalla kaikkein voimakkaimmalta. Puiden aiheuttama kova heilunta luo
hyvät perusteet voimakkaan tuulen mudossa.
Otetaan nyt esimerkki siitä autiomaasta, jossa on hiekkamyrskyjä sun muita ilmiöitä. Kaukaiset puut ne ilmat on saanut liikkeelle,
Senvuoksi virtauksetkin ovat maan pinnan suuntaisia. Jos lämpö virtaukset olisivat maan suuntaisia, niin se olisi tämän lämpö-
teorian mukaan oikeita. Mutta kun se lämpö nousee ylöspäin, niin virtauksetkin olisivat pystysuuntaiset. Myönän, että tämä ilmiö saattaa nostaa hiekkapölyä ylöspäin, mutta aivan kiistattomasti puiden aiheuttama mmanpinnan mukainen virtaus saa hiekan lentämään. Aavat aukiot kiihdyttävät tuulen nopeutta, kitka kertoimet on hyvin pienet kiihtyvälle nopeudelle. Mitä esteettömämpää on meno niin sen vapaampaa on tuulen kiitää.
Pätee myös merimaisemaan. Siinäkin ilmanvirtaus eli tuuli saa aallot liikkumaan tuulen mukaiseen suuntaan. Vesi pakkaantuu eli
liikku tuulen mukaisesti.
Ei se ihmisistä ole mukavaa nuo kovat myrskyt, mutta olkaamme kuitenkin puille suosiollisia. Ne antavat meille rauhallista ja hyvvää mielialaa. Sitä tarvitsemme. Pystytuuli on sekin leikkisä
ja mukava katsottavakin. Hempeät, iloiset naisemme, saavat iloa siitä kun hameenhelmat tuppavat nousemaan ylöspäin.
Nythän Niilo 'haastaa' jo kaikki luonnontieteiden ilmiöitä tutkineet ratkaisemaan asettamaansa väittämää horisontaalisen ja vertikaalisen suunnan erojen oikeaoppisuudesta 'tuulettumaan'! Kyllä nyt kaivattaisiin Sinunkin kokemuksen syvää rintaääntäsi tänne kommentteihin - on kai Sullakin mielipide!
VastaaPoistaIsoTimppa