lauantai 19. elokuuta 2017

“Faktatietoa”

Lueskelin tässä tuonnoin erästä teosta, jonka olin löytänyt “lukemattomien” kirjojeni joukosta. Tarkoitan tällä lukemattomilla kirjoillani sitä, että niitä on muutama teos, jotka tuntuvat melko uusilta tekeleitä vuosien takaa. Joulupukki on kuitenkin syyllinen siihen, että nämä teokset ovat olleet pölyttymässä kirjahyllyssäni. Sanotaanko noin arviolta, että vanhimmat kirjat on noin neljänkymmenen vuoden takaa. Toisin sanoen niistä on tullut minulle ikäänkuin uusia, lukemattomia, teoksia.

Tämä nyt käsittelemäni, vähän tosikko kirja, kuuluu nuorempien joukkoon. Sopii siis hyvin tosikon(kin) luettavaksi. En osaa kertoa mihinkä lokeroon tämän teoksen sijoittaisin. Kielen käytöltään tämä ei sovellu mitenkään Juhani Ahon tasolle. Ei myöskään Aleksis Kiven, kansalliskirjailijamme, tuotannon joukkoon. Faktatietoutta siinä on senverran, että kirja on jaoteltu eri ammattien ja harrastusten mukaan. Ihan niin kuin Aapiskukko sen aikanaan on opettanut, että selkeä järjestys on kaiken A ja O. Mutta kun tähän aiheeseen ei Aapiskukko liity, niin kukko tähän nyt pistetään kuitenkin:
Tuulen synty oli siinä kirjassani perusteltu varsin käytännön mukaisesti. Olin aluksi eri mieltä asiasta. Minusta väittämä on hyvin selvitetty, täysin uuteen logiikkaan perustuen. Siksi viimeaikainen hirmumyrskykin, jota Kiiraksi kutsutaan, sai tuhoa aikaan.

Voitte hyvinkin olla eri mieltä. mutta puista tämäkin myrsky ilmeisesti sai alkunsa.

Puut saavat heiluessaan aikaan ilmanvirtauksen, jota myös tuuleksi kutsutaan. Ensin puut heiluvat lempeästi ja tuulikin on lempeän hyväilevä. Helteellä oikein olemme mielissämme, kun puiden aikaansaama virtaus hyväilee vartaloamme. On mukava olla viilentävässä olotilassa, nautimme siitä. Katselemme puiden latvoja ja ehkä salaa toivomme virtauksen eli tuulen olevan vähän voimakkaamman.

Sitä kirjani ei kerro, mikä yhteys meillä ihmisellä ja puilla on keskenämme.

Aika moni asiantuntijakin kertoo, miten metsällä on rauhoittava vaikutus, hermo lepää puiden keskellä, tuulen suhinassa. Meitä jopa opetetaan halaamaan kookkaita puita.

Niin, siitä tuulen synnystä. Kirjani osoitti sen, että mitä enemmän puut heiluvat, sitä voimakkaampaa on myös tuuli eli ilman virtaus.

Tämän ilmiön on jokainen nähnyt ja kokenutkin. Niin sanotun nopean virtauksen aikana puut oikein taipuvat kaikki samassa tahdissa, edes takaisin, varmaankin niillä on hauskaa leikitellä yhdessä.

Kirjassa oli tosin pieni maininta toisenlaisestakin väittämästä. Siinä annettiin ymmärtää, että auringolla olisi osuutta tuulen syntyyn. Selvitettiin myös perusteluja tämän väittämän todenperäisyyden puolesta, mutta…

Ei aurinko voi aiheuttaa tuollaisia virtauksia. Ei, siitä yksinkertaisesta syystä, että se paistaa vain päiväsaikaan, mutta puut eivät katso sitä milloin heilumisen aloittavat. Meillä täällä aurinko on kateissakin aika pitkään vuoden aikana. Puut sen sijaan eivät katso onko päivä vai yö, aurinkoista tai pilvistä, kesä taikka talvi, ne heiluvat milloin niitä huvittaa.

Minä ainakin uskon tähän teoriaan, ainakin huumorimielessä. Lisäksi kun olin lukenut sen tästä kirjasta, perusteluineen.

Niilo