Erilaisia, mutta samanlaisia

Olipa tuossa kevättalvella (jo maaliskuussa) rasismin vastainen viikkokin. Kuinkakohan moni sen mahtoi huomata… No, me ainakin huomasimme sen täällä Perniössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksessä. Päätimmepä järjestää kylille vähän ihmeteltävää! Sen aika koitti toukokuussa!

Miksi rasismi tuo aina ihmisten mieleen vain maahanmuuttajavastaisuuden? Onhan rasismia jos vaikka minkälaista. Jokainen meistä kokee sitä joskus: ikärasismia, sukupuolirasismia, seksuaalisuuteen liittyvää rasismia, vammaisuuteen ja erilaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja… Perniössä haluttiin laajentaa rasismin käsitettä.

Toukokuussa Perniön yhteiskoulun 7.-luokkalaiset saivat tutustua ”Erilaisia, mutta samanlaisia” -teemaan. Miksi me aina kiinnittäisimme huomiota ihmisen poikkeavuuteen, miksi emme näe samankaltaisuuksia? Tätä pohdittiin yhdessä 7.-luokkalaisten kanssa.

Päivän aikana järjestettiin erilaista toimintaa yläkoulunsa ensimmäisen vuoden päättäville. Nämä nuoret saivat tutustua rasismikäsitteeseen toimintaradan kautta. Kyseisen toimintaradan suunnittelivat ja toteuttivat Perniön yhteiskoulun tukioppilaat, jotka olivat siis itse 8.- ja 9.-luokkalaisia.

Lisäksi 7.-luokkalaiset tekivät koulun seinälle tilataideteoksena ystävyyden ryijyn, joka nimettiin ”Suvaitsevaisuuden säikeiksi”. Siihen punottiin eri värisiä matonkuteita muistuttamaan meitä siitä, että me ihmiset olemme erilaisia, mutta silti samanlaisia. 

Me saamme värikkään teoksen aikaiseksi, kun uskallamme yhdistää eri värejä ja eri materiaaleja. Näinhän se on elämässäkin: erilaiset ihmiset tuovat rikkautta meidän jokaisen elämään.

Päivän teeman mukaisesti järjestimme myös elävän kirjaston. Elävässä kirjastossa voi lainata eläviä kirjoja. Elävät kirjat ovat ihmisiä, joilla on elämässään jokin normista poikkeava juttu. Elävässä kirjastossamme oli tällä kertaa kahdeksan teosta, jotka pyrkivät hälventämään nuorten ennakkoluuloja tiettyihin asioihin liittyen.

Elävän kirjan voi lainata itselleen tällä kertaa 15 minuutiksi. Kirjat lainattiin Perniössä pienryhmissä, jotta mahdollisimman moni saisi mahdollisemman monesta asiasta tietoa. Lainaajat saivat laina-ajan kuluessa kysyä kirjalta aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Kirja päättää, mitkä kysymykset ovat liian henkilökohtaisia, joihin kirja ei halua vastata. 

Meillä oli upea kirjasto! Olimme koonneet elävään kirjastoon tosiaan kahdeksan elävää kirjaa, jotka olivat koko tapahtuman ajan kirjahyllystä lainattavissa.

”Kaapissa(ko)?” kertoi lesbon arjesta ja ”Vitun homo!” puolestaan avasi homon elämää. ”Elävähkö kirja” kertoi lainaajilleen entisen lestadiolaisen elämästä ja ”Kelaa vähän…?!” pyörätuolin käyttäjän arjesta. ”Pimeyden ruhtinatar” kertoi sokean kokemuksista, ”Sun vai mun?” siitä, millaista on olla sijaisvanhempi. ”Ai mää vai?” pureutui maahanmuuttajan arkeen ja ”Eräs roma(a)ni” romanitaustaiseen naiseen.

Toivoimme ideamme herättävän huomiota ja ennakkoluulojen karisevan ainakin 7.-luokkalaisilta. Näin kävikin, koska kuin yhdestä suusta oli päivän yhteenvetona: Mehän olemme kaikki samanlaisia ihmisiä!

Päivi