lauantai 26. elokuuta 2017

”Eihä kannettu ves kaivos pysy” ja muitkii entisii oppiloit

Tuolviisiihä sitä enne meit muoskii opetettii, taik opettiit jo paljo enne minnuu ja miu ikkäisiikii. Ko ennevanhaa ei olna just muit konstiloit ossaamissii, tiijo ja taitoloi, jättämisel viel jälestpäikii käytettäväks. Ainha nää vanhemmat ja viisaammat on neuvont nuorempii ja monel o olna oppimissee halutkii, mut jos ei ou ommaa intoo, nii vaik kuiviisii tolkuttais, nii ei tartu mielee mikkää. Miulkii ois siint melkosest omakohtasii kokemuksii...

Tuommosii sannoot kansavviisauveks tahikka sananparsiks ja viel miukii lapsuuves laukoit aikuiset nuit melkolail tihijää. Ain se ei varmastkaa olna pelkästää opettamist, se vaa ol tapan, ja niit käytettii tuommosii ilmauksii ko haastii piettii. Ko kukkaa ei olna viel mittää small talkkii kerent keksimää. Eikä pelkist ilmoiskaa saant pitemmäks aikaa jutujuurt.

Myö varahimmi syntyneet ollaa joskus yhes muistelt nuit erilaisii entisii ilmaisui ja selvittäntkii keskennää, jot mitä niil kaikil on meinattu. Jollokii ko tuntuu, jot vielkii ois iha kohillaa tarjota tuommosiikii tiivistettyi elämäoppiloi – muilkii ku vaa mukuloil. Ja eihä se ain tarviis opettamistkaa olla. Oishaa se silviisii värikkäämpääkii tää haastamine. Jos vaik vastais, ko joku kyssyy vointiloi, jot ”syyvvä pittää, vaikkei tervettä päivää näkiskää”. Tahi jot ”nii o olna kiireit, jottei oo joutant mittää tekemää”. Tos'asjoi, mutt tuolviisii sanomal saattaap tulla hyvä alku juttutuokiol, eikä ainakaa hetikoht tuu alettuu luettelemaa, jot mist kohtaa kolottaap ja milviisii. Vaik ne sannoot, jot ko on pääst sivute puolvällii satastaa, nii melkosii sairaskertomuksii siin saap kanssaihimiset kuullaksee. Miust tuntuu, jot sillo jollokii enne ol muutakii haastamist. Vaik kipijöithä sitä sillokii oltii, mut ei ain ensimäiseks lähetty kunnalääkärilt rohtoloit tahtomaa. Eikä muutonkaa iha vähäl murehuttu: ”Ko leipä loppuu, nii syyvvää vehnäst”! Taik jot ”eihää sitä ihmine onnestaa tiijä – voip olla iessäpäi tahikka jo jiänt jälkeheis”…

Erilaisii sutkauksii pistettiikii mieluust puhheisii niinko kevennykses. Usseest nekkii just semmosii, jottei kuulija olt ihav varma mitäpä tuo nyt tarkottaa tahi tarkottaako mittää. Eikä se kuitekaa olna jonnijjoutavaa, ku ussei siit saap sit johatusta siihen seuraavaa aihiesee.

Tärkijöihe ja tunnettui ihmisii sanomissii kans puhheis jälestettää, vaik jot jo tämä meijän kansakouluopettajakii on sanont, jotta ”elähää hättäile, kyl se pipo viel löyvetää”. Tuonkaltasii taik viel laajemmaltkii tunnetuilt henkilöilt lainataa näit korkeelentosuuksii sit niinko ommii kantoloihe vahventamiseks tähä haastii mukkaa. Ei esitetäkkää, jot ite ois sen keksint, mutt jot samalviisii aatteloo muut, isommatkii tietäjät. Siin sitä ollaa maailmamiehii muka. Molemmat.

Taik sit tarjotaa vahvan tieton jotakii uskomust, niij jot tälviisii jos assiis hoijat, nii siin ei käy silvii – pahast. Ja tottaha sen pittää olla, ko tuolt kirkolt olliit kuulleet, jot joku ol eppäilly, mut ko se lukkaril leskikii nii ol tehnä ja hyväst ol käynt. Vaik ol se kyl sit jälestpäi joutunt lääkäris käymää.

Uskomuksiiha ne perustuutkii ne kaik semmoset, mill meit ihmissii höynäytettää tekemää jos jotakii. Turhapäiväist. Ja maksamaakii asjoist, joist järe kans aatelles pitäs jo ennakkoo osat arvata, jot ei piä paikkaasa. Niinku nää kaik ilmaset tarjouksetkii. ”Ilmasii lounait ei ol”! Kyll asja o silviisii! Ja kaikha sen tietäät, mutt kuitekii – ain oj joku, ku ov valmiin pistämää rahojaa likkoo, jot jos vaikka kuiteskii ja just miul! Tuommosiikii tappauksii kohal ois yle hyvä, ko jokukaa ossais sannoo sen nii topakast, jott ei turhaa kukkaa kokkeiliskaa.

Keksisit Sie? Tiijä vaik silviisii nimmeis jäis aikakirjoloihe ja iha vaa täst yhest oivaltamisestais! Kokkeileha! Myö otetaa ehotuksii kyl vastaa…