keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kuin silloin ennen

Lapseni sai jossain vaiheessa keväällä koulutehtäväksi selvittää omien vanhempiensa ja isovanhempiensa lapsuuden leikkejä. Olipa mielenkiintoinen tehtävä! Itsekin huomasin, että omien vanhempien leikit olivat jääneet vieraiksi. Saimme mukavan muisteluhetken kolmessa polvessa, kun tätä läksyä tehtiin.
Oman lapsuuteni parhaimpia leikkejä olivat nukkekoti- ja barbieleikit. Naapurin tyttöjen kanssa leikittiin näitä leikkejä usein viikkokaupalla, jolloin leikki aina jatkui. Nukkekoteja raahattiin talosta toiseen, leikki jatkui ja kaikilla oli kivaa. Nukkekotien raahaamisen jälkeen alettiin raahata barbeja.

Muistan erään kerran, kun tulin itkien kotiin ja kannoin nukkekotia mukanani. Äiti ihmetteli, että olimmeko naapurin tyttöjen kanssa riidelleet. Vastaukseksi hän sai, että ei oltu riidelty, vaan leikitty niin surullista leikkiä, että vielä kotimatkallakin itketti. Leikissä oli pieni poika, Matti, joka oli jäänyt orvoksi ja joutui asumaan yksinään pienimmässä nukkekodin huoneessa. Hänellä ei ollut juurikaan huonekaluja. Vieressä oli naapurin tytöllä kolmekerroksinen talo parvekkeella ja sisällä kaikki mahdolliset huonekalut.

Leikin usein myös sairaalaa, koska se maailma oli minulle niin tuttu. Kaikki pehmolelut oli asetettu pahvilaatikoihin ja ne oli peitelty vanhoilla astiapyyhkeillä ja tyynyliinoilla. En osannut edes kirjoittaa, mutta paperilla oli kaikkien sairauskertomukset, jotka oli kiinnitetty paperiliittimellä pahvilaatikon päätyyn.

Vanhat kardemummaputkilot keräsin ja niihin värjäsin punaisella vesivärillä vettä, joka oli verta. Kardemummaputkiloihin liimasin etikettitarroja, joissa omalla kirjoituksellani luki potilaan nimi ja syntymäaika. Laboratorion välineisiin kuului myös neuloja, jotka silloin olivat ruiskuissa irrotettavia. Nämä neulat toimivat avoneuloina, joilla otettiin verinäytteitä pehmoleluilta. Vyö toimi kiristyksenä, jotta suoni löytyi paremmin. Olivat ne leikkejä!

Välillä leikittiin johtajaa ja sihteeriä, toinen oli toisessa huoneessa, toinen toisessa. Radiopuhelinten kautta annettiin määräyksiä sihteerille ja tehtiin jos jonkinlaisia sopimuksia, saneluja ja työtehtäviä.

Kauppaleikissä olivat kaikki vanhat viili-, jogurtti- ja maitopurkit. Ei se tuoksu aina niin miellyttävä ollut, mutta kaupassa oli todella laaja valikoima. Leikkimökki toimi kauppana, jossa tietysti oli myös kassakone. Rahaa tehtiin itse: setelit paperiin ja pullonkorkit lyötiin vasaralla kolikoiksi. Leikkimökin ikkuna otettiin pois ja siitä tuli elintarvikekioski, josta voi ostaa elintarvikkeita, pesuaineita ja mitä milloinkin sattui löytymään.

Hauskimpia leikkejä minun mielestäni oli vakoilla isoveljeä. Hän ei ollut samaa mieltä silloin, eikä ole vieläkään. Isoveli on minua 7 vuotta vanhempi, joten hänen elämäänsä kuului tyttöystävä jo minun ollessani aika pieni. Oli se hassua huomata, että tyttö ja poika kävelevät käsi kädessä ja pussaavat. Tulihan sitä sitten myöhemmin tehtyä itsekin, silloin taisivat omat pienemmät sisarukset vakoilla. 

Talvisin rakennettiin koko ojan mittaisia lumilinnoituksia, joissa sitten maattiin pitkin päivää ja iltaa keräämässä autojen rekisteritunnuksia. Äidiltä oli saatu vanha, valkoinen lakana, joka toimi lumipuvun lailla. Välillä istuttiin vakoilemassa männynoksa päässä. Taisivat nuo agenttileikit olla aika rakkaita.

Poika sitten ilmoitti muistelun lomassa, että ei kyllä jaksa kirjoittaa noin pitkiä sepustuksia läksyihinsä. No, kyllähän se vähän karkasi, kun alettiin muistella yhden ja toisenkin lapsuusleikkejä. Hyvä mieli jäi kuitenkin pojan läksystä kaikille.

                            Päivi