lauantai 27. toukokuuta 2017

“Rokumentti”?

Mikä ihmeen rokumentti? Ei oikeasti mikään rokumentti, mutta tuli vain mieleeni muistellessani menneitä aikoja, kun täälläkin puhuttiin dokumentista. Ei se kieli taipunut, kun kyseessä oli D-kirjain.

 Tämän, kuten muittenkin vierasperäisten ”herrakirjaimien” sijaan käytettiin usein, tai melkein aina, korvaavaa kirjainta. D oli niin vieras, ainakin puhekielessä, että sen vuoksi sen korvaajana oli tutumpi T. Kirjallisessa muodossa kylläkin pidettiin D:tä, mutta sen ääneen lausuminen oli asia erikseen. Eikä vähiten Pohojammaalla, jossa D:n korvataan murrevastineella ”Ree” eli ärrä (R)! Kyllä useammalla on nykyää jo riisseliauto, ja sieltähän löytyy omistussuhteissakin meirän ja teirän ja vielä heiränkin.

Kun haluttiin ilmaista itseään, niin yleisin jälkipolville jäävä aineisto oli toteutettava kirjoittamisen ja siihen rinnalle liitetyn valokuvan keinoin tapahtumista.

Valokuvia on mukava katsella. Siinä näkee mitenkä asiat olivat silloin joskus. Siitä ajasta kun isäkin sen lampun osti. Siihen aikaan valokuvauskoneita ei ollut kuin harvoilla. Kuvia otettiin lasilevylle. Muistatte varmaan nähneenne (ainakin valokuvan), jossa valokuvaaja ”piiloutuu” kameransa taakse mustaan huppuun kääriytyneenä. Tämä huppu oli tarpeen, koska lasifilmi olisi sitä ilman valottunut ja mennyt pilalle.

Aika kehittyi ja samalla valokuvauskoneetkin. Markkinoille tuli edullinen 6x9 filmeille sopiva laatikkokamera. Niitä oli useampia eri merkkisiä “wolkkareita” eli kansan kameroita. 


Meillä oli Näpsä-merkkinen:  Ihan hyviä kuvia sillä sai. Mitään nopeasti liikkuvaa dokumenttikuvaa sillä ei kannattanut yrittääkään valokuvaksi vangita. Siinä oli kaksi valotusaikaa 1/100 osa sekuntia sekä kestovalotus. Kuva koko 6x9, oli myös paperikuvien valmistuskoko. Puhutaan pinnakkaiskoosta, eli kuvia ei suurenneltu.

Tässä 6x9 kuvakoossa minä ja myöhäisempi sukupolvi dokumentoitiin elettyä aikaa kuviksi. Laatikkokameroista on kehitys kulkenut Leicasta  digikameroihin. Filmit, filminauhat, ääninauhat on taakse jätettyä aikakautta. Nyt kyseessä on jo digitaloisoitu tiedostotallenne.

Tässä tuli mieleeni veljeni pojan tytär. Jokunen vuosi sitten tyttö oli mummolassa kesälomaansa viettämässä. Eräänä sateisena päivänä hän innostui katselemaan valokuva-albumeja. Kuvia riitti ja riitti, mutta ne jäivät hänelle mitäänsanomattomiksi. Ehkä hän kuitenkin aavisti, että suurin osa oli hänelle jotakin sukua. Läheisiä. Ainakin jonkun mutkan kautta.

Mummo joutui koville, kun kysymyksiä alkoi sadella. Kuka tässä on? Miksei kuviin ole laitettu nimiä? Saanko minä nimetä kuvat? Isovanhemmista molemmat olivat suosiollisia ahkeralle kesävieraalle. Kuviin löytyi niiden henki. Albumista tuli kiinnostava katsojalleen. Dokumentiksi kelpaavasti personoitu.

Ketä kiinnostaa, varsinkaan henkilökuva-albumi, jossa on vain tuntemattomien ihmisten kuvia. Maisemakuvatkin elävöityisivät kun niissä on edes pieni selostus mistä on kyse. Kun eka kerran sain käsiini näin uudistettuna tämän “teoksen”, kiinnostukseni nousi ainakin 80 prosenttisesti. Mahtavan työn nuori koululaistyttö oli tehnyt. Muistojen albumista oli tehty kuvateos, jota varmasti mielellään katselevat talon vieraat, jopa ilman sukulaisuuksiakin.

Tapanani on avata TV vaikken tiedä mistä on kysymys. Minulle tuntematon nainen esitteli tekemisiään. Ajattelin millaisestakohan pulasta tämäkin henkilö on päässyt irti, onko hän entinen alkoholisti, kun hän mainitsi kovin usein dokkari-sanan. On ollut ahkera dokaaja, siihen tulokseen aavistuksenomaisesti tulin. Vähän oudolta se tuntui. Selvisivät sitten ne hänen tekemisensä ja minä pääsin jyvälle mistä oli kysymys. - Tärkeä asia se olikin. Hän oli kouluttautunut elokuvien ohjaamisiin ja nimenomaan dokumenttien teko oli hänen parasta antiaan. Eli hän kuvasi elämää, josta jälkipolvi saa oikean kuvan, miten silloin joskus todellisuudessa elettiin. Realistisesti.

Yhdistystoiminnasta kiinnostuneille voin kehua, että nyt SYTYssä on käytettävissä aivan uusi laite. Sen avulla voidaan elävöittää pienellä vaivalla esityksiä, joissa halutaan tuoda yksityiskohtia julki ja vaikka juuri vain sen esityshetken innostuksesta, ilman ennalta valmistautumisiakin.  Oman yhdistyksesi tai liittonne julkaisuissa voi olla artikkeleita, jotka haluat tuoda keskustelunaiheeksi yhdistyksen tilaisuuksissa. Tietenkin tietokoneen kautta saa myös kattavan tietopaketin esitettyä, mutta: tämä uusi laite ei välttämättä tarvitse edes mitään suurempaa ennakkovalmistautumista. Ei edes tietokonetta. DOKUMENTTIKAMERAN hankinnasta on ollut puhetta joitakin kertoja aiemminkin, mutta muutaman kilpistyneen yrityksen jälkeen KamariHerrat siirtyivät sanoista tekoihin – ja nyt kyseinen laite on kaikkien SYTYläisten hyödynnettävissä. Veloituksetta. Vaikka minusta meidän aktiivijäsenten ja muidenkin yhdistyksissä toimivien kunnia-asiaksi voisimme ottaa käytännön, että seuraavan kerran kysyttäessä, pohdimme ja harkitsemme olisiko yhdistyksellämme sittenkin ”varaa” muutamalla kympillä pysytellä tekniikassa mukana ja helpottaa yhteisiin tavoitteisiin tähtääviä toimiamme. Asiallinen selvittäminen, mistä käytännössä todella on kysymys, ja yhteisvastuullinen mukanaolo, myös silloin kun sellaista ei voida saavuttaa ilman meidän kaikkien osanottoa – hankintakustannuk-siinkin. Meille SYTYn jäsenyydessä tarjotaan melkoinen laitearsenaali yhdistystemme käyttöön; veloituksetta tai pelkillä tarvikemaksuilla, sekä perusteellinen avustaminen, ohjaaminen ja jopa käyttökurssitus niitten hyödyntämiseksi. Talous ei aina salli laitteiden lisähankintoja taikka uusimisia ja silloin toivoisin löytyväksi sellainen yhteishenki, joka – ainakin KamariHerrojen mielestä – jäi nyt jonnekin ovenväliin. Helpottavathan monet laitteet, ei vähiten puheena ollut dokumenttikamera, yhdistyksien rutiineja toiminnassaan. Ja Akilta saa kädestäpitäen perusteellisen selkeät neuvot mitä sillä voidaan tehdä ja kuinka. Kyselkäähän jo syyskaudelle laitekursseja – ATK:tahan nekin ovat. Ja jos omassa yhdistyksessä saatte herätellyksi kokonaiskiinnostusta runsaammin, niin tuskin lienee mahdotonta saada ihan yhdistyskohtainen esittely ja kurssitus vakiintuneiden kokoontumisien yhteyteen.

Että tällainen rokumentti!

                                               Niilo














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti