keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuinkas sitten kävikään?

Aina silloin tällöin koti kaipaa kohennusta. Sitä voi tehdä ihan pienin muutoksin, vaikkapa vaihtamalla verhot. Monilla naisilla oli ainakin ennen vanhaan tapana vaihtaa verhot, matot, sängynpeitteet, koristetyynyt, kun vuodenaika vaihtui. Oli eri verhot kevääksi ja talveksi, sänkykin sai uuden peitteen jouluksi ja taas joulun jälkeen sitä vaihdettiin.

Nykyään tämä ei ehkä ole ihan näin vuodenajan mukaan menevä kodin uudistaminen. Nyt voivat vaikuttaa taas eri asiat, vaikkapa kirppislöydöt. Kun kirppikseltä löytyy jotain kivaa, se viedään kotiin. Kun löytö on saanut arvoisensa paikan, huomaat, että tarvitaan vielä vähän sitä sun tätä, että koti näyttää kivalta.

No, tapoja on monia ja minä kuulun niihin, jotka tekevät jotain vain harvoin. Enhän minä sitä näe, miltä koti näyttää. Ihan sama, vaikka jouluverhot roikkuisivat juhannuksenakin ikkunoissa. Pitää sitä kuitenkin yrittää pysyä ajan tasalla, mitä naapuritkin muuten ajattelisivat…

Nyt eli tässä kesän alla oli todellinen tarve tehdä vähän pientä pintaremonttia, kun esikoiselle haluttiin uusi huone alakertaan. Ihan vaan vähän piti laittaa maalia seiniin, mutta kuinkas sitten kävikään…

Ensin tyhjennettiin kyseinen huone, joka oli toiminut vanhempien makuuhuoneena. Tavarat kannettiin osittain kellariin, osittain saunaan. Jokunen huonekalu pääsi sentään ihan olohuoneeseenkin asti. Vanhempien vanhasta makuuhuoneesta purettiin kiinteä komero pois, otettiin listat irti ja patterikin sai kyytiä. Vanhemmat muuttivat nukkumaan remontin ajaksi olohuoneen vuodesohvalle. Siinäkin tuli vähän tenkkapoo, kun vanhempien välinen rakkaus oli kasvanut niin, ettei mahtunutkaan 120 cm:n vuodesohvaan…

Esikoisen tuleva huone sai sitten uudet levyt seiniin, uudet maalit kattoon ja seiniin sekä uudet lattialistat. Esikoinen sai ihan itse valita seinänsä värinkin. Remonttimies kyllä ajatteli maalausta aloittaessaan, että pitäisikö vielä sittenkin varmistaa, että maali on oikeaa… Ihan nätti tuli, vaaleanvihreä!

Isä ja äiti tekivät ostosmatkan Ikeaan ja sieltä tuliaisina oli tyhjä lompakko ja täysi autolastillinen uusia huonekaluja. Onneksi isä oli ottanut viikon loman, että ehti koota kaikki huonekalut.

Nyt, reilusti kuluneita viikkoja myöhemmin, esikoisella on upea, uusi huone. Äidin ja isän makuuhuone on muuttanut esikoisen vanhaan kammariin ja saanut sentään uuden kattolampun! Kuopuksenkin huoneen ilme muuttui, kun sinne laitettiin veljen perintönä hänen vanha sänkynsä ja sohvansa. Takkahuonekin sai uuden ilmeen, kun äidin työpiste muutti makuuhuoneesta sinne.

Mitä siis tapahtui?! Tehtiin pieni pintaremontti, että saatiin esikoiselle huone. No, sen seurauksena neljä huonetta muutti ilmettään, vanhoja huonekaluja vietiin uusien tieltä pois mökille talteen ja käyttöön, rahat ovat loppu ja isäntä lähti töihin lepäämään. 

Suosittelen kaikille pientä piristystä kaipaaville ihan vaan pientä pintaremonttia…

                                            Päivi