Ei
suinkaan muuraria eikä muitakaan laulun ammattilaisia, ainakaan vielä.
Kaikenlaista muuta se onkin jo tuonut tullessaan.
Ensimmäinen
kevään merkki naapurustossa on ollut se, että moottorisaha on alkanut laulaa.
Linnunlaulun lisäksi myös moottorisahat ääntelevät ainakin meillä täällä lähes
maaseudulla päivittäin. Itse nautin kyseisestä äänestä, kunhan se ei ole liian
lähellä. Se se on työn ääni!
Vielä
ei ole kuulunut kovasti haravien rapsutteluääniä, joten kevät ei ole tarpeeksi
pitkällä. Itse ainakin odotan, että maa on sulanut kunnolla ja vettä tullut
runsaasti ennen kuin lähden ropsuttamaan puutarhaa millään tavalla. Myyräkuume
ei ole toivottu vieras tähän torppaan.
Mutta
se, mikä todella on tuonut kevään sokean elämään, on koirankakka! Joo, tiedän
sen olevan joka keväinen keskustelunaihe, mutta miettikääpä sitä sokean
kannalta.
On
ensinnäkin ihanaa, kun tiet ovat taas sulat eivätkä liukkaat. Sokeankin on
mukava päästä kävelylle turvallisin mielin, kun tietää pysyvänsä pystyssä
paremmin kuin liukkailla. Turvallisuus on kuitenkin kaukana, kun koirankakat
vaanivat.
Sokea
joutuu kulkemaan valkoisen kepin opastamana aina tien reunaa pitkin. Valkoinen
keppi käy vuorottain tien ja ojan puolella. Niinpä niin, hienoa, että koirat
kakkaavat ojan puolelle. Niihin kuitenkin pakostakin osuu, koska keppi käy
ojankin puolella.
Tiellä
oleva koirankakka ilmaisee itsensä kyllä auringon paistaessa hajullaan, mutta
silti sitä on vaikea välttää. Ojan puolella oleviin kakkakasoihin keppi osuu
siitäkin huolimatta, ettet haluaisi.
Kyllähän
sen sitten kotona huomaa, kun valkoinen keppi haisee ruskealle… Noloa on se,
että myös kengät saattavat haista. Ja jos menen vaikka ystävän kanssa kahville
kahvilaan, tultuani treffauspaikalle keväisen ilman houkuttelemana ihan
kävellen, voi käydä ikävästi. Keppi kun yleensä taitetaan kasaan ja taitettu
keppi asetetaan pöydälle tarjottimen viereen. Siinä menee niin itsellä kuin
ystävälläkin halu nauttia kahvikupillisesta herkkuineen, kun koirankakalta
haiseva valkoinen keppi levittää keväistä tuoksuaan.
Nöyrin
toiveeni on, että koiranomistajat ystävällisesti keräisivät koiriensa jätökset
kakkapussiin. Olen ihan varma siitä, että naapurin roska-astiaan saa heittää
koirankakkapussin mieluummin kuin jättää kasan tienhaaraan.
Eläinkaupasta
ainakin saa sellaisia tarroja, joita voi liimata roska-astiaan, niin koiriensa
ulkoiluttajat voivat heittää kakkapussit myös muihin kuin omiin
roska-astioihinsa.
Nautinnollisia
päiväkävelyitä kaikille ihanien, keväisten tuoksujen huumassa!
Päivi
Kevättä tosiaan pukkaa,jokakeväinen kyyhkynenkin on palannut ja etsi pesintäpuuta, turhaan koska se kaadettiin viime talvena.
VastaaPoista