lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kevät toi, kevät toi…

Ei suinkaan muuraria eikä muitakaan laulun ammattilaisia, ainakaan vielä. Kaikenlaista muuta se onkin jo tuonut tullessaan.

Ensimmäinen kevään merkki naapurustossa on ollut se, että moottorisaha on alkanut laulaa. Linnunlaulun lisäksi myös moottorisahat ääntelevät ainakin meillä täällä lähes maaseudulla päivittäin. Itse nautin kyseisestä äänestä, kunhan se ei ole liian lähellä. Se se on työn ääni!

Vielä ei ole kuulunut kovasti haravien rapsutteluääniä, joten kevät ei ole tarpeeksi pitkällä. Itse ainakin odotan, että maa on sulanut kunnolla ja vettä tullut runsaasti ennen kuin lähden ropsuttamaan puutarhaa millään tavalla. Myyräkuume ei ole toivottu vieras tähän torppaan.

Mutta se, mikä todella on tuonut kevään sokean elämään, on koirankakka! Joo, tiedän sen olevan joka keväinen keskustelunaihe, mutta miettikääpä sitä sokean kannalta.

On ensinnäkin ihanaa, kun tiet ovat taas sulat eivätkä liukkaat. Sokeankin on mukava päästä kävelylle turvallisin mielin, kun tietää pysyvänsä pystyssä paremmin kuin liukkailla. Turvallisuus on kuitenkin kaukana, kun koirankakat vaanivat.

Sokea joutuu kulkemaan valkoisen kepin opastamana aina tien reunaa pitkin. Valkoinen keppi käy vuorottain tien ja ojan puolella. Niinpä niin, hienoa, että koirat kakkaavat ojan puolelle. Niihin kuitenkin pakostakin osuu, koska keppi käy ojankin puolella.

Tiellä oleva koirankakka ilmaisee itsensä kyllä auringon paistaessa hajullaan, mutta silti sitä on vaikea välttää. Ojan puolella oleviin kakkakasoihin keppi osuu siitäkin huolimatta, ettet haluaisi.

Kyllähän sen sitten kotona huomaa, kun valkoinen keppi haisee ruskealle… Noloa on se, että myös kengät saattavat haista. Ja jos menen vaikka ystävän kanssa kahville kahvilaan, tultuani treffauspaikalle keväisen ilman houkuttelemana ihan kävellen, voi käydä ikävästi. Keppi kun yleensä taitetaan kasaan ja taitettu keppi asetetaan pöydälle tarjottimen viereen. Siinä menee niin itsellä kuin ystävälläkin halu nauttia kahvikupillisesta herkkuineen, kun koirankakalta haiseva valkoinen keppi levittää keväistä tuoksuaan.


Nöyrin toiveeni on, että koiranomistajat ystävällisesti keräisivät koiriensa jätökset kakkapussiin. Olen ihan varma siitä, että naapurin roska-astiaan saa heittää koirankakkapussin mieluummin kuin jättää kasan tienhaaraan.
Eläinkaupasta ainakin saa sellaisia tarroja, joita voi liimata roska-astiaan, niin koiriensa ulkoiluttajat voivat heittää kakkapussit myös muihin kuin omiin roska-astioihinsa.

Nautinnollisia päiväkävelyitä kaikille ihanien, keväisten tuoksujen huumassa!

                                            Päivi