lauantai 21. tammikuuta 2017

SAIRAS, SAIRAAMPI, HENKILÖKOHTAINEN APU

Lapseni sairastui oksennustautiin kesken hoitopäivän. En päässyt häntä itse hakemaan, koska pienempi lapsi nukkui juuri päiväunia enkä saa häntä mukaan kuin kantorinkassa. Sitä paitsi, kipeä lapsi ei olisi jaksanut kävellä kotiin.

Jouduin soittamaan läpi kaikki isovanhemmat ja sitten sain erään ystäväni hakemaan lapsen kotiin. Oksentaminen jatkui kotona. Pienempi lapsi tunki itseään seisomaan oksennusämpäriin ja sai kamalan hepulin, kun jouduin nostamaan hänet pinnasänkyyn siivotessani jälkiä.

On erittäin hankalaa hoitaa lapsia, kun ei näe. Kaikki on tehtävä käsikopelolla. Oksennusta oli kaikkialla, enkä saanut isommasta lapsesta apua, koska hän oli niin kipeä.

Sitten lapsen päätä alkoi särkeä, enkä voinut antaa lääkettä, koska en nähnyt mitata sitä. Jouduin soittamaan taas apua paikalle, enkä saanut sitä. Mieheni joutui sitten lähtemään töistä aikaisemmin.

Tällainen tilanne olisi vältettävissä, jos minulla olisi avustaja enemmän käytettävissä.

Näin kirjoitin henkilökohtaisen avun hakemukseeni kesäkuussa vuonna 2014. Tällainen tilanne tosiaan olisi vältettävissä, jos avustaja on käytössä. Joulun jälkeen mietin, että pitäisi olla turvaverkoston turvaverkko, jotta olisi varasuunnitelman varasuunnitelma. Aina ei henkilökohtainen apu ole läsnä, vaikka sitä onkin myönnetty.

Kävipä tässä taas niin, että lapset sairastivat ja itsekin olin puolikuntoinen. Tietysti avustaja oli lomalla ja sijainen sairastui. Miten sitä onkin niin tumpelo, että kun joutuu pitkän ajan jälkeen toimimaan yksin tällaisissa tilanteissa, tuntuu, ettei osaa enää mitään. Jos ennen avustajaa olisi ollut tällainen tilanne, olisin pärjännyt siinä omasta mielestäni hyvin hammasta purren. Nyt, kun olen tottunut henkilökohtaiseen apuun, tajusin, miten korvaamatonta tuo apu on. Yllättävissä tilanteissa henkilökohtaisesta avusta on käsittämättömän suuri apu!

Mielenkiinnolla odotan tulevia ratkaisuja henkilökohtaisen avun saralla, kuten myös muiden vammaispalvelujen saatavuuden ja myöntämisen saralla. Elämme jännittäviä aikoja!

                         Päivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti