Sitä
tässä alkaa pohtia, kun on näitä uudistuksia ja ylipäänsä Kansaneläkelaitoksen
ja sosiaalitoimen juttuja pohtinut. Pistää oikeasti miettimään, pitäisikö erota
vai karata.
Oletkos
sinä koskaan ajatellut, että olisi taloudellisesti järkevämpää erota kuin pysyä
naimisissa? Jos minä ja mieheni eroaisimme, minä ja lapset jäisimme tietysti
omakotitaloon ja mies saisi ottaa asunnon muualta. Siinäkin pitäisi olla tilaa,
että lapset pääsevät isänsä luokse aikaa viettämään, vähintään joka toinen
viikonloppu. No juu, minä omakotitalossa ja isäntä vuokra-asunnossa. Niinhän siinä
sitten kävisi, että minä saisin asumistukea.
Asumistukitilasto
ylipäänsä yllätti minut, kun viikonloppuna isännän kanssa mietittiin tulevaa.
Pistää miettimään, kun eläke ja lapsilisät pienenevät ja samaan aikaan
kakkostyypin diabeetikoiden lääkekulut kasvavat. Me olemme taas epätyypillinen
perhe ja kärsimme näistä kaikista.
Mies
katsoi, että jos maksaisimme vuokraa saman verran kuin maksamme nyt
lainanlyhennyksiä kuukausittain, saisimme yli 100 euroa asumistukea
kuukaudessa. Näin isosta omakotitalosta maksetaan helposti vuokraa sen verran,
kun me maksamme lyhennyseräämme. Lisäksi tulisivat tietenkin edelleen vesi,
sähkö ja lämmitys. Asumistuen määrä vain kasvaisi, jos vielä olisin
yksinhuoltaja.
Käsittämätöntä
on, että tällä hetkellä vuokralla olevista suomalaisista 60 % saa asumistukea.
Laittaa miettimään, missä vika on… Ei se ole tyhmä, joka pyytää, sanotaan. Onko
tyhmä sitten se, joka maksaa? Miettikääpä tätä!
Ja jos
se isännän osoite muuttuisi, saisin eläkkeeseen varmaan jonkun
yksinhuoltajalisän. Lapsilisiin ainakin tulisi yksinhuoltajakorotus. Eron
hetkellä mies ei kykenisi maksamaan elatusmaksua, koska palkka on todella pieni
ja lääkekulut vuoden vaihteen jälkeen niin suuret. Ja kukapa ne elatusmaksut
siinä tapauksessa taas maksaisikaan? Yhteiskuntapa tietenkin…
Mitä
siis tehdä, kun rahat eivät riitä? Koska ei ole avioehtoa, kannattaa
ehdottomasti erota! Ja jos minäkin päädyin tähän lopputulokseen, kuinka moni
muukin ajattelee järkevästi ja eroaa? Jos nyt siis kuulette jostain, että
olemme eronneet, se johtuu taloudellisista syistä. Emme oikeasti ole eroamassa,
mutta rakkaus ei maksa lämmitystä, vettä, ruokaa, jätemaksuja, lääkekuluja,
harrastuksia…
Karatakin
voisi, nimittäin työn perässä ulkomaille. Jos tällainen tilaisuus tulisi, ihan
tosissani sitä miettisin.
Jotenkin
tuntuu, että yhteiskuntamme tukiasioissa on vähintäinkin emakon mentävä reikä.
Ja minä en vastusta sosiaaliavustuksia tai toimeentulotukea silloin, kun niitä
oikeasti tarvitaan. Mutta tuntuu siltä, että tarvitaanko niitä aina oikeasti
vai antaako systeemi meille mahdollisuuden mennä porsaanreiästä ja tienata
rahaa tekemättä mitään…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti