lauantai 3. joulukuuta 2016

Erota vai karata?

Sitä tässä alkaa pohtia, kun on näitä uudistuksia ja ylipäänsä Kansaneläkelaitoksen ja sosiaalitoimen juttuja pohtinut. Pistää oikeasti miettimään, pitäisikö erota vai karata.

Oletkos sinä koskaan ajatellut, että olisi taloudellisesti järkevämpää erota kuin pysyä naimisissa? Jos minä ja mieheni eroaisimme, minä ja lapset jäisimme tietysti omakotitaloon ja mies saisi ottaa asunnon muualta. Siinäkin pitäisi olla tilaa, että lapset pääsevät isänsä luokse aikaa viettämään, vähintään joka toinen viikonloppu. No juu, minä omakotitalossa ja isäntä vuokra-asunnossa. Niinhän siinä sitten kävisi, että minä saisin asumistukea.

Asumistukitilasto ylipäänsä yllätti minut, kun viikonloppuna isännän kanssa mietittiin tulevaa. Pistää miettimään, kun eläke ja lapsilisät pienenevät ja samaan aikaan kakkostyypin diabeetikoiden lääkekulut kasvavat. Me olemme taas epätyypillinen perhe ja kärsimme näistä kaikista.


Mies katsoi, että jos maksaisimme vuokraa saman verran kuin maksamme nyt lainanlyhennyksiä kuukausittain, saisimme yli 100 euroa asumistukea kuukaudessa. Näin isosta omakotitalosta maksetaan helposti vuokraa sen verran, kun me maksamme lyhennyseräämme. Lisäksi tulisivat tietenkin edelleen vesi, sähkö ja lämmitys. Asumistuen määrä vain kasvaisi, jos vielä olisin yksinhuoltaja.

Käsittämätöntä on, että tällä hetkellä vuokralla olevista suomalaisista 60 % saa asumistukea. Laittaa miettimään, missä vika on… Ei se ole tyhmä, joka pyytää, sanotaan. Onko tyhmä sitten se, joka maksaa? Miettikääpä tätä!

Ja jos se isännän osoite muuttuisi, saisin eläkkeeseen varmaan jonkun yksinhuoltajalisän. Lapsilisiin ainakin tulisi yksinhuoltajakorotus. Eron hetkellä mies ei kykenisi maksamaan elatusmaksua, koska palkka on todella pieni ja lääkekulut vuoden vaihteen jälkeen niin suuret. Ja kukapa ne elatusmaksut siinä tapauksessa taas maksaisikaan? Yhteiskuntapa tietenkin…


Mitä siis tehdä, kun rahat eivät riitä? Koska ei ole avioehtoa, kannattaa ehdottomasti erota! Ja jos minäkin päädyin tähän lopputulokseen, kuinka moni muukin ajattelee järkevästi ja eroaa? Jos nyt siis kuulette jostain, että olemme eronneet, se johtuu taloudellisista syistä. Emme oikeasti ole eroamassa, mutta rakkaus ei maksa lämmitystä, vettä, ruokaa, jätemaksuja, lääkekuluja, harrastuksia…

Karatakin voisi, nimittäin työn perässä ulkomaille. Jos tällainen tilaisuus tulisi, ihan tosissani sitä miettisin.

Jotenkin tuntuu, että yhteiskuntamme tukiasioissa on vähintäinkin emakon mentävä reikä. Ja minä en vastusta sosiaaliavustuksia tai toimeentulotukea silloin, kun niitä oikeasti tarvitaan. Mutta tuntuu siltä, että tarvitaanko niitä aina oikeasti vai antaako systeemi meille mahdollisuuden mennä porsaanreiästä ja tienata rahaa tekemättä mitään… 
Päivi







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti