sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Saap haastaa niinko vertasellee…

…ja olen pikkuhiljaa, kuten lienette huomanneetkin, pyrkinyt ikään kuin kanssanne samanvertaiseksi – etsiskellyt kirjoittajakumppaneitteni kanssa yhdistävää tekijää tänne nettiinkin tämän blogimme kautta. Juuri kuten tuossa ylempänä olevassa alkukappaleessa sitä yritän julki tuoda. Ja kiitettävästi blogilaskuri osoittaa sivustoamme aukaistun (Sivun katselut viime kuussa 1191), kiitos siitä! Olemme tuumineet, että tällä olevalla kirjoittajajoukolla saisimme uuden aiheen, ilman stressiä, esille pistettäväksi viikoittain ja päädyimme viikonvaihteeseen sen säännöllisemmäksi julkaisuajan-kohdaksi – pyrimme jopa saamaan sen nettiin aina lauantaisin. Tämä siis tiedoksenne. Mutta jos lisää kirjoittajia saadaan mukaan, tai on joku päivänkohtainen aihe (niin kuin nyt oli 18.11.), niin julkaisupäiviä voi tulla parikin viikossa. Että kannattaa kurkistaa viikollakin.

-o-

Nykyisin joudutaan etsimään ratkaisuja monenlaisiin uusiin ongelmiin, joiden kaltaisia ei aikaisemmin ole esiintynyt. Usein silloin avuksi löytyy vertaistuki, jonka tärkeimpiä elementtejä on se, että…

Saap haastaa niinko vertasellee…

Eihä meil nykyjää ennää, onneks, oukkaa mittää semmossii herranpelkoloi niinku enne. Viel miunkii penskan olles jossakii naapuris äitii ja issää teititeltii, opettajaa ja muitkii kyläs merkkihenkilöin piettäviikii, vennovvieraist puhu-mattakaa. Eikä ain olt ies ijäs eroloi. Ei kai se mitekää huono asja olt, vaik jäykäkshää se tek ussiist keskustelemise, eikä iha ain uskaltant ees saannoo, jot mitä mielt oikiist olkaa. Puhumattakaa jot ois kysynt jossai tärkiis taik aras asijas neuvoo…

No sit tul tää muoti, jot ”Saa sinutella” ja oikei rintamerkkilöihe kans.
Varsikii puotipuksoloil er ala kauppolois niit alko het näkymää ja laajaltha se leviskii iha ympär Suomii. Myö, silloset nuoret, opittii ja omaksuttii se het ja helpost, mut senaikasist ikäihmisist jotku olliit iha loukkaantunneit, jot silvii heil haastetaa. Olpaa joku vanhempikkii kerra tärkijäs tilaisuuves sanont itellee Kekkosel, jot mie se sinuttelen ain ja kaikkii, ko mie oun jo näinkii vanaha, mut sinnuu Herra Resitentti mie sanon teiks!

Mutt se, miksvarte mie aloi tämmöst vertasuusasjaa puhheeks ottamaa, on siin, ko mie rupesi kertaamaa omalt kohaltain Lukkarin koululaisii. Kaikha työ muistatta niihe seihtemän veljekse kokemuksii heijä opissaa lukkari kuris ja oortninkis. Mie ko jäin elakkeel, nii yhten uuten vappaa-ajan harrastuksen siihe tul kaverloihe kans tietokonneihe onkelmii pohtimine ja sit ku tulliit nää älypuhelimet, nii huomasi, jot siihehä o kertynt jo meit kymmenkunta kaverii. Ko aikonaa minnuu olliit 90-luvul kurssittanneet uuvestaa oppimises puoltoist vuotta, muka mikrotuveks, ja siin neuvoneet viel nettisivuloitkii värkkäämää, nii aattelin, jot jos kerta yhes saahaa tyyvyttävvii tuloksii, nii mikä ettei. Ja heit mie sit aloi Lukkarikoululaisiks nimittelemää… Ko miul ol tuo keppikii jo valmiiks!

Heijä kerallaa kuul usjast semmostkii, jot oha hyö olna jollakii kurssilkii, mut ei semmosist ouvoist asjois jiä piähä läheskää kaik. Ja ko niil männää nii vauhil viel, jotta ei ennätä mihinkää ymmärrykseesä ast niit tallentammaa. Ain ei ies ymmärräkkää, ku niiskii hommis käytetää semmosii termilöit, joist ei iha kertalinttuul saa tolkkuukaa. Jot näi meijä keske o hyvä, ko saap haastaa niinko vertasellee ja kyssyy ja sannoo, jot näytätsie viel kertaallee – ja sit kokkeileekii jo iha ite, jot noinkse muka männöö kohallee. Niihe kokemuksii kans mie oon itekkii oppint paljo. Kantapää kautta, niinko sanotaa. Ja kyl välil o kantapäät nii kipijät jottahaa… Mut jotakii siint lie jiänt kaverloilkii opiks.

Ja onha meil SYTY KamarHerroloihe keske viel semmone LumiaHerratkii – ko pääjyttii Suomes suunniteltuloihe Lumija-puhelimmii. Kymmenest ukost meil semmone o kaheksal. Ja sillotällö pijetää vertastuellist tietoloihe vaihtoo koko porukal. Ko o onneks tuo Pentti, hääkii kuuluup meijä kööriläisii ja ossaa neuvoo…

Enkä kyll olis iteksein ja ilma appuu selvint läheskää kaikest. Miulkii o olna oma ’tukeva’ (vaik hää onkii paljo minnuu hoikkasemp), jolt passaap kyssyy vaik millo ja varsikii uusis asjois, niinku niiskii mist sil Lontoommurteel kirjuttaat. Siitä ko ei miul ou muuta älyvä, ko konekääntäjäl sev verra, jot pittääk klikata Yes vaiko No, jottei mää koko masina tyhjillee. Myö ollaa tää tukevan kans jo reilust yl 15 vuoje tehty semmostkii, jot ku toine taik toine hoksajaa jottai uutta näihe liittyvvää, nii sehä asennettaa konneil ja sit etäohjaukse kans porukal selvitettää, jot oliskos siint käyttökelpost meil. Mahottomast niitkii o olna ja asennettun, mut paljo poistettukkii samoin tein. Ja saatu niinku yhes oppii uutuuksiskii. Kumpikii.

Eikä siin viel kaik, niinko ne nykyjää sannoot. Kyl myöntää pittää, jot iha vähäl ei oo jiänt nekkää kerrat, ko on pitänt kyssyy neuvoo oikee alalt koululoi käyneiltkii. Ja niit oon kyl saanukkii, jot kiitoksii vaa!

Täl kaikel mie meinaan, jot älkää työ pelätkö kyssyy sillo ku tullee solmukohtii kohal. Nythä SYTYlkii o se ATK-pysäkki ja sit mahottomast erilaisii kurssiloi, joil kyllä saap lähtötasolkii tietoloi kaikist niist asjoist, joist on hyötyy nykyisis asijoitte hoitamisis. Nii nettilöihe ku kaikemmoisii muihekii SoMeloihe suhtee. Ei muuta ko rohkijast vaa mukkaa ja hankittui laitteit hyövyntämmää. Sitä ku puhelimelkii voip jo tehä paljo muutakii ko soittaa!  Et kyl näiskii asijois löytyy semmostkii apuva, jollekka voip kaikest haastaa niinko vertasellee…
                       





PS. Kokeilepa osaatko hyödyntää QR-koodia?


Tuollaiseenkin löytyy mobiilisovelluksia!
Selvisikö mitä hyötyjä tuollaisen tai
jonkun viivakoodin avaamisella
voi olla helpottamassa omien
asioidenkin hoidossa  -
tuotetiedoista paperi-
laskujen maksuun!