Sirkan käsittelyyn, rohkenenko?

Tällaisella mielialalla menin eräänä tiistaipäivänä Sirkan vetämään tasapainoryhmään, niin huonokuntoiseksi tunsin itseni. Etten pysy tolpillani ilman tukea. Horjun ja huojun rollaattoriin tukienkin, keppiin ainakin joudun turvautumaan pysyäkseni tolpillani eli pystyasennossa. Ei tällaisesta ukosta ole tasapainoilemaan. Kotonakin turvaudun ainakin seinien ja huonekalujen tukeen. Rollaattoriin turvaudun useimmiten. Tällainen ”neljällä raajalla” kulkeminen käy hartioiden päälle.

En suosittele ihan kovin herkästi ottamaan apuvälineitä, rollaattoria tai keppiäkään käyttöön. Nämä heikentävät tasapainon ylläpitämistä. Se ”taito” säilyy vain luontaisesti omilla lihaksilla vastaanotettaessa. Vatsa ja jalkalihasten käyttö huononevat helposti ja niin myös kaikki muukin liikkuminen. Ahtautuma selkänikamissa on yksi syy lyhyisiin kävelysuorituksiin. Ei ole sisua eikä voimia parempiin suorituksiin.

Sirkan ”oppilas” eli Sirkka II, on käynyt tasapainoryhmässä mukana kymmenkunta vuotta. Hän kehui sitä hyvän olon tunnetta mitä näistä tasapainoa ylläpitävistä liikkeistä saa. Hän vielä kehui kuinka monta erilaista vaihtoehtoa voi valita merkatuista tasapainoradoista. Itse saa valita kykyjensä mukaisen radan. Hän on jo veteraani, ei tarvitse ohjausta liikkeiden suorittamiseen. Hän kehui ”opettaja”-Sirkkaa hyväksi vetäjäksi. Lisäksi ”oppilas”-Sirkka kehuskeli ryhmän sosiaalista antia: ”on niin mukava tavata joka viikko sama ahkera liikuntaryhmä, silläkin on oma merkityksensä”. Lisäksi hän sanoi, että ryhmässä on niin paljon mukavampi tehdä liikesarjoja, yksin kotona niitä ei tule niin aktiivisesti tehtyä. Jokainen liikesuoritus on oma kuvionsa. Siinä mielessä kysymyksessä ei ole yhtä aikaa samaa liikekuviota suorittava ryhmä. Liikkeet ovat numeroitu ja kuvalla osoitettu mitä missäkin kohtaa suoritettaan ja millä lailla. Näin tehdään myöskin ns. kuntopiirissä, mutta siinä keskitytään kovaan, nopeaan tekemiseen.  

Tasapainoryhmässä tekee jokainen omaan tahtiin suorituksensa.

Tällainen tasapainoharjoitusten tekeminen parantaa suorittajansa kykyä tasapainonsa säilyttämisessä. Nyt ymmärrän, mikä merkitys hyvällä tasapainon hallinnalla on. Kuinka tärkeää se todella on arkielämässämme ja kuinka sitä voi parantaa ja pitää yllä. Koetan kuvailla, mitä liikkeitä Sirkka meille kolmelle neuvoi.

Lattialle laitettiin askelmerkit ja merkin viereen oli laitettu ”riivinrauta” (ei muuten se näytelmän riivinrauta eli nainen) koska muuta sopivampaa esinettä ei löytynyt ja siinä oli ”kahva”, josta oli sopiva ottaa kiinni. Joka askeleen jälkeen piti tämä raastin siirtää toiselle puolelle eteensä. Kohteessa joutui kumartamaan ja tarttumaan esineeseen. Tasapaino piti säilyttää ja ottaa uusia askelia ja raastimen lakuja ja nostoja. Piti seistä yhdellä jalalla. Liike varmistettiin mahdollisuudella tukeutua tuoliin.

Kymmenen pyykkipojan irrottaminen pyyheliinan reunasta ja laskeminen lattialle ja seuraava vaihe oli niiden takaisin laittaminen. Pyyhe oli oven päälle ripustettu, ihan hyvä liike.

Tämäntyyppisiä liikkeitä oli ainakin kolmekymmentä kappaletta. Sirkka kertoi, että niissä on kolme vaikeusastetta, niin kuin on mustassa kuulassakin, joka pitää tuota muistia yllä.  Mustankuulan vaikeusasteet ovat oppipoika, kisälli ja mestari.  Vähän samaan tapaan suoritusten tasot on jaoteltu tasapainoryhmän harjoitteissakin. Kuului Sirkan tämänkertaiseen ohjelmaan muitakin liikkeitä, niistä mainittakoon tuolijumppa ja venyttely, joka viimemainittu on hyvinkin tärkeää lihaskunnon suhteen. Lihaskunnon ylläpitäminen on kaikkein tärkein asia, pienikin päivittäinen liike on merkityksellinen ja hyödyksi.

Paula kertoi tasapainoryhmän annista: ”Siitä saa niin hyvän olon tunteen kaupan päälliseksi, minä ainakin tulen syksyllä, kun se taas alkaa”. Tähän   Paulan toteamukseen yhtyen, kun se taas alkaa, minäkin taidan tehdä niin.

Ihminen on niin laiska ja ryhmäeläin, että suuri osa meistä ei huolehdi kunnostaan yksin ollessaan ja ryhmien mukana kuntoutumiset loppuvat usein siihen ett’ei ole ohjaajaa, joka patistaisi liikekannalle.

Niilo