Lomamatkalla Bulgariassa 5

DOCTOR

Noin luki erään oviaukon mainoskyltissä. Pikkuisen aikaisemmin olimme kulkeneet paikallisen terveysaseman eli sairaalan ohi. Alhaalla katuosuudella paikkailtiin turistia, jonka otsassa oli verinaarmu. Siihen jalkakäytävän reunakivelle potilas jäi ensiavun jälkeen istuskelemaan. Mieleen tuli, että onko tässä jokin sellainen lääkäriasema, jossa parannetaan kaloja.  Tarkempi tutkailu osoitti, että juuri kalat ovat niitä doctoreja. Peremmällä olikin akvaarioita, jossa pienet sintit uiskentelivat. Uteliaisuus heräsi ja niinpä me istuimme topatulla tuolilla jalat akvaariossa. 

Heti kalat iskivätkin aterialle. Kutinan johdosta Kirsti oli tukehtua nauruun, onneksi hän pian kuitenkin hillitsi itsensä ja antoi kalojen nauttia ateriasta.  Kalat selvästi etsivät paikkaa, josta sai eniten irti orvaskettä. Halutuimmat paikat ensiksi olivat jalkapohjat ja varpaanvälit. 

Puolen tunnin aikana näiden kalalääkärien hoitokohteet vaihtelivat, mielenkiintoisia hoitokohteita löytyi myös sääristä, etenkin jos mäkäräiset oli purreet "kimpaleen" tuoretta lihaa ateriakseen, niin nämä kohteet kelpasivat kaloille hoitokohteeksi. Hoidettavaa löytyikin - mielestäni ainakin Kirstin jaloista.  "Tohtoreita" eivät estäneet edes laastarilaput, nekin irtoilivat kalojen käsittelyssä pois.  

                       

Suomeenkin on levinnyt tämä hoitomuoto. Sitä on esitelty joissakin artikkeleissa sekä TV:ssä. Kalojen toiminta edistää varmaankin ihon uusiutumista. Puhutaanhan ihon kuorinnasta, ehkä kysymys on samasta asiasta. Ei tämä jalkojen liottelu akvaariossa pahalta tuntunut, päinvastoin. Kovettumat jalkapohjissa, kalojen puhdistusoperaatio ja liotus vedessä "raskaan" päivätyön ohessa, oli oikein virkistäväkin tapahtuma. Suosittelen kokeilemaan, ainakin Bulgariassa se oli edullinen kokemus, 10 levaa eli noin 5 €.

Etäkatseltavaa riitti jos jonkinlaisista rihkamapuodeissakin. Suhteellisen rauhassa sai myöskin hypistellä tuotteita, myyjät eivät heti rynnänneet kauppoja tekemään. Heidän käyttäytyminen oli mielestäni hyvinkin korrektia. Jokunen myyjä ja "ravintoloitsija" eli ns. sisäänheittäjä oli varustettu kohtalaisen suurella suomenkielen sanavarastolla, ei kuitenkaan Rodoksen tyyliin. Meillä kun hotellin ranneke antoi myös juomaedun, niin eipä tullut liiemmin poikettua noissa baareissa, edullisia paikkoja kuitenkin kotimaan hintoihin nähden.

Reitin varrella olisi voinut kuvauttaa itsensä 1800-luvun asuissa. Näimme mitenkä yhtä perhettä puettiin juuri. Minusta herra esitti jotakin "kuvernööriä" ja puoliso vastaavanlaisesti peruukkeineen ja päivänvarjoineen oli hyvin edustavan näköinen. "Teidän Armonne Herra ja Rouva Kuvernööri".  Perheen kolmea lasta puettiin vastaavanlaisiin asuihin. Varmaan tuli ikimuistoisia valokuvia matkamuistoksi.

Yhden pienen "kulissikirkon" edessä mainostettiin morsiuspuvuin vihille pääsyä. Tai oliko kysymys paremminkin valokuvattavaksi pääsyä rekvisiittoineen. Sillä hetkellä ei näkynyt kuin tuo puvusto sitä toimitusta varten.  Morsiuspuku ja frakki. Kaiken tämän taustalla oli ilmeisesti joku rukoushuone tai seurakuntatalo, niin päätelimme kuitenkin.

Tottakai minä kuvautin Kirstillä itseni SEXI-myymälän edustalla. Oli se niin hupaisa tapahtuma, että sitä naureskeli eräs vanhempi herrasmieskin vaimoineen.  Mainoskylttitekstistä ymmärsin ainakin sen, että ainakin Viagraa oli tarjolla. Tuskin kuitenkaan aitoa tavaraa. Apuvälinemyymälä sekin, vaikkakaan siihenkään kohteeseen ei jonoa muodostunut.

Kauppaakin tuli tehtyä, tosin vähänlaisesti. Ostimme molemmat seksikkäät laudeliinat eräältä parikymppiseltä neitokaiselta. Neito oli hieman ihmeissään rohkeanlaisesta ostoksestamme, ehkä kieroutunut huumorintajumme oli hänelle vähän liikaa, mutta sijoituksemme ei ollut kuin kolme levaa (1,50 € kpl), eli 3 €/nokka. Kirsti selosti mihin käyttöön laudeliinat tulevat. Siinä selvisi keskustelun myötä, että tämä vapaa tyttö haluaisi Saksaan työhön. Hän tykkäsi saksalaisista, (niinkuin suomalaisistakin). Hän vähän moitti samalla omaa kansaansa, joka ajattelee pelkästään rahaa. Minä puolestani olen sitä mieltä, että toimeentulosta jokainen on huolissaan. Työttömyysastetta en tiedä, mutta on aivan selvä, että kun turistit lähtevät muille maille, niin toimeentulo kiristyy entisestään. Sitä ihmeteltiin moneen kertaan miksi turistikausi loppuu niin aikaisin. Esimerkiksi me tulimme takaisin viimeisellä lennolla sieltä, 13.9. 2015. Opas ei mahtunut siihen, vaan hän tuli jotakin toista reittiä Suomeen lomalle. Koko Tjäreborgin "Suomen toimisto" tyhjeni hänen lähtöönsä. Hän hoiteli hotellihuoneestaan käsin puhelimen välityksellä turistien huolet, tietysti tuli paikan päällekin käymään, mutta erillistä toimistoa matkatoimistolla ei ollut.

Tutustuimme yhteen valkovenäläiseen ihanan hurmaavaan neitokaiseen, ikää tällä neidolla oli 4 v. Lounaalla istuimme samassa pöydässä heidän kanssaan. Tyttö tuntui hyvin avoimelta, reippaalta, eikä ujostellut yhtään. Sormipelillä saimme iän tietoomme, tietenkin äidin avustuksella.  Tyttö selitti meille ilmeisesti kaiken ja oli vastauksiimme hyvin tyytyväinen, ymmärsimme täydellisesti toisiamme. Nyökytimme päätämme ja puhuimme hyvin ymmärrettävää suomea - ihan totta - niinpä onkin - aivan - jooko - ei uskoisi ja sitä rataa. Saimme varmaankin kuulla koko Belaruksen senaikaiset poliittiset tai jotkut muut tapahtumat.  Puhe ei tytöltä loppunut, hymy ja herttainen olemus valloittivat meidät.  Äiti vain hymyili tytön jutuille. Kaksitoista vuotias sisko oli paljon ujompi.

Lopuksi voin kertoa, että Hotelli Alba on luokiteltu neljällä tähdellä, ja vastasi odotuksiamme. Superior-huoneemme on viihtyisä, ilmastointi ja siisteydenpito pelasi. Tallelokero oli huoneessa 40 levan viikkovuokraa vastaan. Yhdistetty WC-kylpyhuone siisti. Vesi ei lillunut lavuaarin puoleisella lattialla. Puute oli bideen puuttumisesta, mutta se taitaa kuulua monen muunkin maan puutteeseen, ainakin lomakohteissa? Henkilökunta palvelualtista ja ahkeria. Pilke silmäkulmassa "viinureilla", tilasit vaikkapa soodavettä.  Lämpimistä liharuuista sanoisin, kun maistat yhtä lajia, kaikki muutkin maistuivat yhtä kuivilta. Meidän Sukula-kokkimme olisi laittanut kaikki takaisin keittiöön, ei huonoja, mutta mauttomia ja kuivia. Salaatit erittäin hyviä. Muutamiin paikkoihin jouduin pyöräkelkan nostelemaan muutaman rapun verran, onneksi ulos mentäessä yhdellä ovella on luiska.  Jos olisin nuorempi, saattaisin mennä toistekin. Bulgaria on vanha turistikohde, jo NL-aikoihin Mustanmeren rannat tulivat tutuiksi suomalaisille.

Kiitän kaikkia jotka ovat jaksaneet seurata tätä pitkää sepustustani. Kirjoittamiseni ohella elin nämä kaksi lomaviikkoa Bulgariassa uudelleen. Kiitos matkaseurasta!

Niilo