keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

MITÄ KUULUU?

HUR MÅR DU?

HOW ARE YOU? 

KUIDAS LÄHEB?

Yleismaailmallinen kysymys, johon tuskin koskaan saamme täydellistä tai edes rehellistä vastausta – paitsi nyt:

Kiitos kysymästä. HYVIN KUULUU!

Sain tänään Phonak Solana SP korvaantauskuulokojeen. Tarve juontaa jo 60-luvulle, jonka voimakkaiden äänien jatkuvasta meluvammasta saatu ulkoinen trauma vei jo reilut 20 vuotta sitten kuulon toisesta korvastani. Lähes täysin, ilmoitettiin silloin. Eikä säästösyistä yritettykään kuulolaiteapuja, kun toisella korvalla sentään kuuli. Ja kaikkeen tottuu, myös siihen ettei heinäsirkan äänten puuttuminen ollut ainoa, jota ei kuullut. Lähipiirikin lienee tottunut siihen, että vuosi vuodelta useammin he kuulivat ’mitä’-kysymykseni jotain sanottuaan. Osan niistä tietenkin arvasi, mutta… ja toisaalta, ei läheskään kaiken aina kuuleminen liene mikään välttämättömyys.

Ryhmien kanssa tuhtaillessani kauempaa vastanneet joutuivat myös tuon retorisen kysymykseni kohteiksi, eikä lieviäkään hälyääniä voinut suodattaa häiritsemättömiksi. Mutta nyt, nyt avautui kuin uusi maailma. Sellainen, jonka totutteluun täytyy keskittyä, kun kuulemma aivoille tuottaa alussa vaikeuksia se kuullun ymmärtäminen, jonka tuo tekninen laite välittää. Kaverin puheen lisäksi myös omasta äänestä. Ja aivan kaikesta ympäriltä. Sananmukaisesti!

Lähes äänettöminä pitämieni nykyautojen osalta tuli ensimmäinen yllätys, kun uudehkolla Kelataksilla palasin kuulonhuoltajan vastaanotolta. Silloin en ymmärtänyt, että laitteen hienouksiin liitetyn ’Puhe hälyssä’-asento olisi ollut hyväksi avuksi. Vasta kotona sekin selvisi ja melkoisen määrän ympäristöstä sainkin vaimennettua, vaikka ensimmäinen vessanvedon ääniefekti pisti tarkistamaan, että putosiko koko kylppärin lattia pois. Samoin keittokomeron vesikraanan ei uskoisi pauhaavan sellaisella koskivoimalla äänen tasolla. Uskon kuitenkin näihin kaikkiin sopeutuvani – saamiani selkeitä ohjeita noudattamalla. Ei lipastonlaatikkoon, eikä yöksi vesilasiin… Ehkäpä siis nuokin ’mitä’-kyselyt harvenisivat ja pääsisimme ryhmäkavereiden kanssa enempi normaalin keskustelun tasolle. Se, että tiedät minun nyt kuulevan aiempaa paremmin, ei tosin takaa, että se olisi parantanut myös kuullun ymmärtämistä. Ja sehän onkin sitten jo vallan toinen juttu!

Toivottavasti myös Sinulle kuuluu hyvin hyvää!

IsoTimppa

2 kommenttia:

  1. Eiks 'kuulu', vai? Kun kukaan ei tartu kommentoimalla asiaan! Ja kuitenkin tuttavapiiristänikin löytyy kanssaihmisiä, joiden mielestä kuulolaite 'ei oo sitä, eikä tätä, vai ei mittää...'. Ottakaa nyt hyvät kohtalotoverit kantaa, että mikä siinä nyt niiiiiin vaikeaa on, kun minusta jo viikon kokemuksella tuntuu niinkuin 'olisi jo syntymästä tuo ollut korvassani'; luontevasti ja (ainakin tähän saakka) ilman ensimmäistäkään negatiivista havaintoa! Että mikähän omituisuus minussa on? Tälläkin osa-alueella!
    IsoTimppa

    VastaaPoista
  2. Kiva kun sait avun. Ei kuuroksi ole pyrkiminen.

    VastaaPoista