HUR MÅR DU?
HOW ARE YOU?
KUIDAS LÄHEB?
Yleismaailmallinen
kysymys, johon tuskin koskaan saamme täydellistä tai edes rehellistä vastausta
– paitsi nyt:
Kiitos
kysymästä. HYVIN KUULUU!
Sain
tänään Phonak Solana SP korvaantauskuulokojeen. Tarve juontaa jo 60-luvulle,
jonka voimakkaiden äänien jatkuvasta meluvammasta saatu ulkoinen trauma vei jo
reilut 20 vuotta sitten kuulon toisesta korvastani. Lähes täysin, ilmoitettiin
silloin. Eikä säästösyistä yritettykään kuulolaiteapuja, kun toisella korvalla
sentään kuuli. Ja kaikkeen tottuu, myös siihen ettei heinäsirkan äänten
puuttuminen ollut ainoa, jota ei kuullut. Lähipiirikin lienee tottunut siihen,
että vuosi vuodelta useammin he kuulivat ’mitä’-kysymykseni jotain sanottuaan.
Osan niistä tietenkin arvasi, mutta… ja toisaalta, ei läheskään kaiken aina kuuleminen
liene mikään välttämättömyys.
Ryhmien
kanssa tuhtaillessani kauempaa vastanneet joutuivat myös tuon retorisen
kysymykseni kohteiksi, eikä lieviäkään hälyääniä voinut suodattaa
häiritsemättömiksi. Mutta nyt, nyt avautui kuin uusi maailma. Sellainen, jonka
totutteluun täytyy keskittyä, kun kuulemma aivoille tuottaa alussa vaikeuksia
se kuullun ymmärtäminen, jonka tuo tekninen laite välittää. Kaverin puheen lisäksi
myös omasta äänestä. Ja aivan kaikesta ympäriltä. Sananmukaisesti!
Lähes
äänettöminä pitämieni nykyautojen osalta tuli ensimmäinen yllätys, kun uudehkolla
Kelataksilla palasin kuulonhuoltajan vastaanotolta. Silloin en ymmärtänyt, että
laitteen hienouksiin liitetyn ’Puhe hälyssä’-asento olisi ollut hyväksi avuksi.
Vasta kotona sekin selvisi ja melkoisen määrän ympäristöstä sainkin
vaimennettua, vaikka ensimmäinen vessanvedon ääniefekti pisti tarkistamaan,
että putosiko koko kylppärin lattia pois. Samoin keittokomeron vesikraanan ei
uskoisi pauhaavan sellaisella koskivoimalla äänen tasolla. Uskon kuitenkin
näihin kaikkiin sopeutuvani – saamiani selkeitä ohjeita noudattamalla. Ei
lipastonlaatikkoon, eikä yöksi vesilasiin… Ehkäpä siis nuokin ’mitä’-kyselyt
harvenisivat ja pääsisimme ryhmäkavereiden kanssa enempi normaalin keskustelun
tasolle. Se, että tiedät minun nyt kuulevan aiempaa paremmin, ei tosin takaa,
että se olisi parantanut myös kuullun ymmärtämistä. Ja sehän onkin sitten jo
vallan toinen juttu!
Toivottavasti
myös Sinulle kuuluu hyvin hyvää!
IsoTimppa
Eiks 'kuulu', vai? Kun kukaan ei tartu kommentoimalla asiaan! Ja kuitenkin tuttavapiiristänikin löytyy kanssaihmisiä, joiden mielestä kuulolaite 'ei oo sitä, eikä tätä, vai ei mittää...'. Ottakaa nyt hyvät kohtalotoverit kantaa, että mikä siinä nyt niiiiiin vaikeaa on, kun minusta jo viikon kokemuksella tuntuu niinkuin 'olisi jo syntymästä tuo ollut korvassani'; luontevasti ja (ainakin tähän saakka) ilman ensimmäistäkään negatiivista havaintoa! Että mikähän omituisuus minussa on? Tälläkin osa-alueella!
VastaaPoistaIsoTimppa
Kiva kun sait avun. Ei kuuroksi ole pyrkiminen.
VastaaPoista