En ole kuulut tai lukenut, että se olisi kaatanut varusmiehiä vuoteeseen, ninkuin sillä on tapana ollut. Tavallista flunssaa kuitenkin on joka vuosi, yskä ja nuha tunnusmerkkinä. Eipä silti, siinäkin on ihan tarpeeksi kestämistä. Nokka juoksee, perässä ei meinaa pysyä, vähän viluttakin ja yskittää niin harmittavaisesti. Kurkku kutisee ja köhä ei meinaa antaa periksi. Kuuma juoma helpottaa, varsinkin perinteinen mustaherukkamehu. Siinä on sitä C-vitamiinia. Siitä muistuu mieleeni, että C- vitamiinipurkilla minä yritin flunssaa torjua, silloin joskus.
Eäs tuntematon terveydenhoitaja apteekin edustalla kertoi mitenkä varusmiehiä estettiin Riihimäellä sairastumasta. Vaiva kun tahtoi kaataa miehiä vuoteeseen urakalla. Komentajan käskystä kaikki terveet miehet komennettiin ulkomajoitukseen, telttoihin. Terveydenhoitaja kertoi, että ulkomajoitus tepsi hyvin. Yhtään uutta sairastumista ei tullut ja potilaatkin paranivat. En mene veikkaamaan mikä siinä tilanteessa auttoi, mutta kaiketi basiliskot pysyivät kylmän ansiosta loitolla.
Tervahöyry, vanhan ajan lääke?
Muistan kakaraajoilta ne monet yskät ja flunssat jopa ns. hinkuyskän, joka oli kauhea podettava. Tämä hinkuyskä kaatoi sänkyyn. Yskänpuuskat kestivät ja kestivät, yskiminen oli kamalaa. Mustaherukkamehu ei enään oikein maistunut, mahahapot olivat sekaisin, kuumaa piti kuitenkin juoda. Apteekista sai jotakin apteekkarin tekemää lääkettä, joka ehkä vähän helpotti.
Tervahöyy! Kysymyksessä ei ole kuitenkaan se kuuluisa Lappeenrannan tervahöyry, josta laulukin kertoo, että "Ja sen Tervahöyryn nimi...". Kysymyksessä on yskän ja sen aiheuttaman liman irroittaminen keuhkoputkista. En tiedä mitenkä laajalti tämä konsti oli tiedossa, mutta ilmeisesti kotriseudullani siihen uskottiin. Minäkin siihen opin uskomaan.
Tervahöyryn ottamiseen tarvittiin noin litran kokoinen kannellinen peltipurkki. Muistini mukaan purkin pohjalla, tilavuudeltaan yksi kolmasosaa, oli puhdasta puutervaa. Samaa tervaa millä suksetkin kunnostettiin. Purkki laitettiin hellan päälle, kansi poistettuna. Odotelttiin kunnes purkista alkoi nousta höyryä ylös. Sanomalehdestä tehtiin kartion muotoinen tötterö, joka asetettiin höyryävän tervapurkin päälle. Tötterön päähän oli leikattu saksilla sopivan kokoinen sisäänhenkitysaukko, nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Tätä tervahöyryä kun näin henkitti, johan alkoi tapahtua. Siinä tarvittiin iso "räkäliina" eli nenäliina. Tämä höyry laittoi yskimään toden teolla ja samalla lima lähti liikkeelle. Nuuskimista toistettiin useampaan kertaan. Toden totta, tämä lääkitys tehosi, tuli hetkessä helpompi olla.
En oikein varmaan muista, missä vaiheessa tämän parannuskeinon hyödyntäminen loppui, mutta isona poikana ei muistaakseni tähän konstiin niinkään turvauduttu. Tervassa on tärpättiä, jota myös tervankeitosta saadaan sivutuotteena. En tiedä mitenkä vaarallista tämä "imppaaminen" oli silloisille lapsille. En ainakaan ole huomannut, että olisin jäänyt siihen koukkuun.
Tämmöstä juttua tällä kertaa. Seuraavalla kerralla yritän kertoa kuumepotilaan hoidosta silloin siihen vanhaan aikaan. Omat konstinsa siinäkin oli.
Niilo Henell
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti