Jäyhiä, suomalaisia miehiä

Tapakasvatuksestako se on kiinni?

Suomalainen mies on käytökseltään ujo, jäykkä, syrjäänvetäytyvä. Jotakin tämäntapaista arvostelua saa kuulla keskusteluissa sekä lehtien palstoilla. Suomalainen mies ei näytä tai ei saa näyttää tunteitaan yleisellä paikalla. On sopimatonta itkeä, halailla tai pussailla julkisesti. On pidettävä tiukka raja tällaisella esiintymistavalla.

Slaavilaisella tempramentilla varustettu henkilö, mies, pussailuillaan on kylläkin opittu hyväksymään. Tosin kylläkin hieman ihmetellen, he ovat tuolta rajan takaa, ei meille ole sopivaa tuollainen.

Olen kylläkin suomalaisena pussailun suhteen samaa mieltä. Kyllä riittää reilu kädenpuristus, mies-miehelle systeemi. Olkaamme kuitenkin niin reiluja ettemme purista nivelrikkoisia sormia liiaksi.

Ajat ovat muutamassa vuosikymmenessä käytöksenkin kohdalla muuttuneet. Kasvattajamme naiset, varmaankin ovat ajan saatossa samalla luonneet uudenlaisen tyylin kasvatusopin suhteen. Miehinen opetus, jossa tuomitaan miesten itkeminen on jäänyt taka-alalle, mutta ei poistunut kokonaan. Tietenkin nykyajan isälläkin on sanansa sanottavana, ovat hekin olleet "uudessa" opetuksessa mukana. Heistä on kasvanut uudenajan miehiä, ehkä vähän hempeämpiä kuin ennen. Kuitenkin minusta tuntuu siltä, että peruskasvatuksessa on kuitenkin tuo: Mies ei saa  näyttää tunteitaan, eikä mies itke.

Johtaako tämä myöskin siihen, että kun on vaikeaa, niin sitten murjotettaan, ei voida puhua. Koetettaan laittaa puhumattomuudella tämä harmi taka-alalle, sulkeudutaan.  Tosin murjotuksella koetetaan murtaa toisen  osapuolen vastahanka, minä näytän....Tämä varmasti pätee meihin kaikkiin, kokemusta löytyy.

Halaillaan.

Itselläni oli tilaisuus aikoinaan tutustua Salon Omaishoitajakeskuksen henkilökuntaan. Hain sieltä vertaistukea minua kohdanneen syyn takia. Tätä vertaistukea saimme molemmat, niin puolisoni kuin itsekkin. Puolisoni oli tutustumassa hoivapuolella ja minua kurssitettiin keskustelun oheella jaksamaan.

Muistan elävästi sen lämpimän vastaanoton, jonka saimme kokea. Meitä lähestyttiin halien kera. Siinä oli aito tunnelma mukana. Tunsin, että olin tervetullut, aidosti. Olin vikkelä poika oppimaan, nimittäin tuon halailun. Tosin vastapuolena oli viehkeät, hymyilevät naiset.

Tällainen ystävällinen vastaanotto oli puoli hoitoa ja osoitus siitä ettei halit, useammatkin, ole pahasta lainkaan. Halailu ei missään nimessä tarkoittanut muuta kuin olet tervetullut, kyllä se siitä....

Tapoja voi opettaa. Tapoja voi omaksua ja oppia. Ujot tuppisuutkin voivat voittaa ujouden. Miehenkin on lupa itkeä ja näyttää tunteitaan. Vaikeista asioista voi keskustella. Kouluttaudu keskustelemaan.

Niilo Henell