maanantai 26. toukokuuta 2014

Tuhmuuksia / Tyhmyyksiä

Niin miesmäistä, niin miestä - äidin kullannuput?


Elettiin aikaa jolloin Suomea alettiin rakentamaan uudelleen. Isät, veljet olivat kotiutettu sieltä jostakin, rintamilta kotiin. Hyvä kotiväki. Terveisiä täältä jostakin! Tällä lailla alotettuja kirjeitä kotiin ei enään lähetetty, lähettäjät elivät läheistensä luona.

Työtä silloin oli liiaksikin, mutta raaka-ainepula oli esteenä täyspainoiselle palkkatyölle. Mistä aineet esim. rakennuksille. Sementti, naulat, betoniteräs oli niinsanotusti kortin alla. Nauloja käytettiin useampaan kertaan. Elettiin edelleen kädestä suuhun -systeemillä.

Ehkä tämä raaka-ainepula aiheutti sen, että kotiutetuilla miehillä oli sitä "luppoaikaa" viihtyä korttiringissä ainakin keväisin. Tietenkin me pojannöösit seurasimme takapiruina mitenkä raha vaihtoi omistajaa. Se meitä nöösejä ihmetytti mitenkä kädessä olevat kortit väpättivät kuin haavan lehdet äijien kourassa. Korttiviluksi sitä kutsuttiin.Tällaista touhua ei kuitenkaan kestänyt kun tovin. Työt alkoivat luistamaan maailman "parannuttua". Aseveljet sijoittuvat työelämään.

Paheen opettelua

Ilmeisesti joltakin korttiringin kaverilta oli pudonnut täysinäinen Klubi 77 aski, pilliklupiksi sitä kutsuttiin. Mainittua tupakkaa sai kortilla kaupasta sekä ne kuuluivat niinsanottuun Tehopakkaukseen. Tämän pakkauksen sai palkinnoksi kun teki määrätyn määrän halkomotteja - viisi mottia ja Tehopakkaus.

Poikkean vähän aiheesta. Minä olin se "onnellinen" Klubi 77 löytäjä.  "Keltä on pudonnut tupakka- aski", huutelin.  Pari vuotta vanhempi poika toppuutteli minua ja minä uskoin. "Mennään tuonne mettään ja poltetaan itte", oli kaverin kommentti. Ninpä askin hukannut sotaveteraani jäi ilman tupakkaansa. Ei meitä nulikoita se huolestuttanut.

Meillä kakaroilla oli "näreikköön" muodostunut oma piilopaikka, jossa touhusimme. Se oli katseilta suojassa, "joulukuusten" ympäröimänä. Aski oli tällä vanhemmalla kaverilla. Hän tarjosi siitä "ikätovereilleen", mutta minut hän meinasi jättää ilman, askin löytäjän, kyllä se oli väärin - ainakin minusta. Riita siitä olisi tullut, jos olisin ilman jätetty. Kaiken lisäksi painissa olisin voittanut heidät kaikki. (Mikä täällä haisee - omakehuko). Pian haisi savupölläykset pusikossa. Kyllä sitä oltiin niin miestä, niin miestä. Ehkä vähän yskien ja varmaan räkienkin, niinkuin jossain Linjurin edessä tänä päivänä. Mutta isoa miestä oltiin. klubi suussa.

Häpeän tunne, syyllisyys

Sittä pusikosta se meinas alkaa, pahe, josta on vaikea päästä eroon. Kotonani ei muut polttaneet, paitsi sodassa ollut veljeni. Hänkin lopetti viisikymmentäluvulla. Minä olin käytännössä ainoa "tupakkamies" jonkin aikaa. Vanhin veljeni asui oman perheen parissa. Käry kävi ja pientä tukkapöllyä ja siunailua äitini toimesta. Hävetti kuitenkin, mutta ei tarpeeksi. Sauhutteluni jatkui, jatkui seuraavaan käryyn asti. Kahdeksan vuotta vanhempi velimies sen oivalsi. Oli aika ketku, kun sen teki - perheen tupakkamiehelle.

Hyvään, otolliseen aikaan kuitenkin ja minun parhaakseni. En tiedä jos homma olisi jatkunnut,  mitenkä sitten olisi käynnyt?  Olisiko minusta tullut tupakan orja? Varmaankin! Veljeni otti psykologisen aseen käyttöön. Avainsana oli tupakkamies. Tämä sana liitettynä käskymuotoon, tee, hae, tuo, käy. "Haepas puita, tupakkamies"! Käypä noutamassa posti, tupakkamies! Tee hyvä pino puista, tupakkamies!  Saattoi siinä olla jokin pyyntökin, mutta liitteenä oli aina puhuttelumuoto tupakkamies. Meidän tupakkamies!

Olen veljelleni kiitollisuuden velassa, sain pitää puhtaat ja tilavat keuhkot. Hänen liikunnallinen ohjauksensa siihen lisäksi on varmasti auttanut minua elämässäni. Tupakkamies-sana voimakkaasti esiintuotuna oli juttu millä minä pelastuin tupakan ilmeiseltä harmilta. Niistä "pusikon" kavereista moni alkoi tosissaan tupakkamieheksi, jopa ketjupolttajaksi.

Tällä tavalla se hyvin helposti alkaa: opettelemaan on kova hinku ja vielä suurempi hinku tulee lopettaa, mutta kun ihminen on heikko. Niin ruuan kun tupakankin suhteen. Tuo sääteleminen on vaikeaa molemmissa tapauksissa.

Tämän tarinan tarkoitus ei ole millään tavalla mollata tupakkamiehiä tai -naisia. Kummatkaan eivät ole sen parempia tai huonompia,  polttivat taikka ei. Uskon kuitenkin, että puhtaat keuhkot on jokaiselle hyväksi. Ehkä  kertomuksen keino voi tehota muihinkin nuoriin. Tilastot osoittavat hyvää kehitystä raittiin elämäntavan puolesta.

Niilo Henell


Tästä lisää kommenteissa - lue ja ota kantaa Sinäkin!


2 kommenttia:

  1. Tehopakkaus, siitä muistikuva.
    !926 syntynyt veljeni sai kutsun ns. jatkosotaan. Rauha kun solmittiin tämä ikäluokka kotiutettiin välittömästi. He joutuivat uudelleen astumaan armejan harmaisiin 1946.Edellinen koulutus ei riittänyt. Nämä "luokalle" jääneet olivat työkomennuksella varusmies aikana. Palvelupaikka veljelläni oli Niinisalo, mutta työkomennus halkometsässä suoritettiin Kiikalassa. Tietääkseni näille "sotureille" maksettiin parempaa päivärahaa sekä tämä tehopakkaus, joka sisälsi 4 klubiaskia, varttikilo sokeria ja kahvia. Varsin haluttua tavaraa.
    Veljeni ei tupakoinnut, joten hän toimitti tupakat kotiin. Tämä komennus oli sinäänsä kannattava. Varusmiesaikaisilla tuloillaan hän hankki myöhemmin polkupyörän. Korotettu päiväraha maksettiin ilmeisesti kunnostautuneille motintekijöille.
    Kiikala oli siksi lähellä kotia, että hän hiihtäen tuli puntikselle. Ei tuollainen 40 km hiihtoreisu sinäänsä mikään ylivoimainen tehtävä ollut. Eikä ollut viiden motin rankaistuskaan. Koska siitäkin sai ylimääräisen korvauksen. Tuloa kukkaroon se kaikki oli. Pääsi vielä tansseihinkin Pusulan kirkolle.
    Narikassa reput vaihtuivat ja siinä samassa armejan muita kamppeita oli hukassa, karvahattu muummoassa. Onni oli, että sekin asia sunnuntaipäivän aikana selvisi. Molemmat osapuolet löysivät omansa. Veli sai karvalakin, vyön takaisin ja tämä sivili viinapullonsa. karvareuhkoineen.
    Olisi mukava jos niistä Tehopakkauksista olisi parempaa tietoa. Cogle kertoo jotakin, mutta ei tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsätöihin tottumattomia innostettiin Mottitalkoisiin teemalla ”motti mieheen”. Kansanhuoltoministeriö tuki kampanjaa omalla propagandallaan ja viranomaiset järjestivät kaupunkien välisiä kilpailuja. Vartavasten perustetun Metsätyömaiden Muonitustoimiston toiminta jatkui jonkin aikaa sotien jälkeen ja sen hyvistä hakkuusaavutuksista jakamat Teho-pakkaukset toimivat yhtenä kiihokkeena rauhan ajan metsätöiden käynnistämisessä.

      Asiasta 'tietää' mm. Wikipedia seuraavaa:

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Teho-pakkaus

      "Teho-pakkaus oli Suomessa vuosina 1945-1947 käytössä ollut metsätyöntekijöille varattu elintarvike- ja nautintoainepakkaus, joka sisälsi säännöstelyn kohteina tuolloin olleita kahvia, sokeria ja tupakkaa.
      Teho-pakkaus syntyi Metsäasiain keskusjohdon ja kansanhuoltoministeriön yhteistyönä. Sen tarkoituksena oli toimia kannustimena työtehon parantamiseen metsätyömailla. Pakkaus sisälsi 150 grammaa kahvia, 200 grammaa sokeria sekä 5 laatikkoa Työmies-savukkeita. Vuoden 1945 Teho-pakkauksen Joulupaketissa sokerin tilalla oli sama määrä suklaata. Pakkaus oli aluksi maksullinen ja erityisesti sen saaminen edellytti tiettyä työsuoritusta. Pakkauksen saadakseen metsätyömiehen täytyi hakata neljä pinokuutiometriä puita päivittäin kahden työviikon ajan. Pakkauksia valmistettiin 1 760 000 kappaletta vuosina 1945-1947."

      Poista