Senkun kisaamaan.....

Riukupallo, vähän taitolajikin.

Jälleen muistelen nuoruuteni kisapeliä, joka on hauska, reipas kunnonkohentaja. Kaikki liikunta on tarpeen, olkoon se miten vähäistä tahansa. Ikä tuo rajoitteita, mutta kykyjen mukaan liikkuminen on tarpeen.

Lapsena me kaikki hankimme liikunnalla hyviä ominaisuuksia itsellemme. Mielestäni keuhkojen tilavuus ja hapenottokykymme on juuri lapsuus ja nuoruusvuosilta hankittu ominaisuus. Liikunnalla myöskin lihakset ja luusto saa kasvuvoimaa elämälle. Riukupallo oli yksi leikki ja kuntolaji, josta me senajan kakarat elämänvarusteita hankimme. Tosin emme tästä valmentaumisesta sillon mitään tieneet. Hauskanpito, yhdessäolo ja kisamieli siihen ajoivat, kunnon hankintaan. Siinä sitä kehittyi pelisilmää, liikkuvuutta ja voimaakin. Pelissä piti lyödä palloa kuin vierasta sikaa. Mistä moinen sanontatapa on tullut. Ei sikaa hakata saa, se on viisas ja lempeä eläin.                                                                                                                

Avuksi  Pirkka niksi!

Kun lähdemme rakentamaan välinettä peliin, silloin tarvitsee hankkia seuraavat tarvikkeet. Metsänomistajan luvalla hankitaan 6 metrinen riuku, joka karsitaan hyvin sekä kuoritaan.  Tämän pitusesta puusta jää katkaisuvaraakin. On makuasia kuinka pitkä riusta tehdään, mitä pidempi sen jännittävämpi peli varmasti on. Osa riuusta menee maan sisälle pystytysvaiheessa. Tärkeä tarvike on punotun pyykkinarun vahvuinen "köysi" tai naruhan se on. Tämä sidotaan toisesta päästään tukevasti riu'un latvaan. On hyvä vuolla puukolla latvaan poikittainen ura, jossa naru takuuvarmasti hyvin sidottuna pysyy.

Riuku pystytettään silmämääräisesti pystysuoraan tasamaahan, nurmikolle tai soramaahan. Nurmikko kuluu takuuvarmasti siitä kohtaa missä pelataan. Sora-/hiekkapohja on tältä kantilta parempi.

Turvallisempi on hankkia  halkaisijaltaan noin 20 sm kumipallo, sitä on hyvä nyrkillä lyödä. Nyt tarvitaan nykyaikaista Pirkka niksiä.  Laita kumipallo sukkahousun lahkeeseen, (tämä on kuvitteluani) tällä tavalla saat loistavan tavan kiinittää pallo narun alapäähän kiinni.  Silloin joskus apuna oli pala kangasta, joka toimi, muttei oikein hyvin - paketti hajosi. Narun pituus ratkeaa pallon kiinitysvaiheessa. Vapaasti roikkuva pallo saa olla pelaajien navan yläpuolella. Riukunarua voi lyhentää tai pidentää, kun jättää sitomisessa pelivaraa

Säännöt

Kun riuku on pystyssä, pallo narun alapäähän kiinnitettynä, tehdään riu'un ympäri maahan ympyrä. Tämä jaetaan halkaisijaviivalla kahteen lohkoon. Kahdelle pelaajalle muodostuu oma puoliskonsa pelialueesta.

Joku kavereista lähettää pallon pelattavaksi. Hän ottaa pallon päänsä yläpuolelle ja peruuttaa taksepäin halkaisijaviivan suuntaisesti. Kun hän on tarpeeksi etäällä riu'usta, päästää pallon vapaasti otteestaan ja pelaajat yrittävät ottaa pallon haltuunsa lyömällä sitä kadellään. Tarkoitus on saada aikaan sellainen liike, että pallossa kiini oleva naru kiertyy riu'un ympäri. Kumpikin pelaaja tietenkin omaan, vastakkaiseen suuntaan. 

Erävoittaja on tietenkin hän, joka on saanut lyönneillään narun kiertymään riu'un ympäri.

"Mestari" voi aloittaa uuden haastajan kanssa pelin, mutta molemmatkin pelaajat voivat vaihtua seuraavaan otteluun. Peli jatkuu voittaja + voittaja vastakkain, hävinnyt + hävinnyt vastakkain.

Parhaan liikunnallisen nautinnon kuitenkin saa silloin kun pelaajat ovat tasaväkisiä keskenään. Pelatessa tekniikka kehittyy. Huomataan mihin kohtaan palloa on lyötävä ja kuinka pallon saa nousemaan niin, että vastapuolen on mahdollisemman vaikeaa tavoittaa palloa.  Molemmathan pyrkivät pallon kiertosuuntaa muuttamaan iskuillaan.

Toivottavasti tämä liikuntamuoto antaa virikkeen jollekkin yhteisölle, perhepiirille, kesämökkiläiselle tai kaveripiirille. Takaan, että sen tiimoilla viihtyy ja kuntokin nousee.

Niilo Henell