sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kevät tuo...

Näin sitä ennenvanhaan...

Kevät tuo tullessaan monemoisia muistoja nuoruudesta. Minulle muistojen joukosta putkahtaa  esiin joitakin  lasten ja nuorten  leikkejä sekä pelejä. On myös juttuja, joita tänä päivänä myös harrastetaan. Mikä mukavinta kyseessä ei ole yksinomaan nuorimmaisten liikuntaharrastus. Kyläyhdistykset eri puolilla Suomen niemimaata ovat oivaltaneet liikunnan ja yhdessäolon merkityksen.

Kyykkä

Tämä "tuontipeli"  tuli aikanaan tutuksi kun siirtolaisväestö asettui uusille asuinsijoilleen. Ainakin minulla on vahva käsitys tuosta "tuontipelistä". Vahvasti suomalainen peli se varmasti on, mutta hyvä kun tuo väestö ei jättänyt sitä uuden rajan taakse. Tietenkin kyykkää pelataan edelleen myös rajan "väärällä" puolella, luulisin niin.

Kotini pihamaa oli monenlaisten temmellyksien tyyssija. Onneksi vanhempani olivat suosiollisia tähän, tulivat jopa joukkoon riehakkaaseen mukaankin. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vanhempi veljeni oli se alkuunpaneva voimanlähde. Häntä saavat kiittää myös kylän muut "kakarat". Myöhemmällä iälläänkin hän toimi esimerkillisesti vapaa-aikoinaan lasten ja nuorten hyväksi, kiitos siitä.

En lähde kyykän pelisääntöjä kertaamaan. Säännöt ja pelivälineet löytyvät googlettamalla netistä. Sieltä löytää myös "myötäsyntyisien" Mölkky- ja Pölkkypelienkin tietoja.

Kirjoitukseni tarkoituksena on muistella niitä wanhoja aikoja sekä yllyttää kyläyhteisöjä löytämään tämän taitopelin yhdistäväksi tekijäksi. Onhan nyt kevät ja kisailujen aikaa!

Muisteloni jatkuvat, ellei ihan huomenna, niin sitten... joskus.


Niilo Henell 

3 kommenttia:

  1. Google kertoi pelistä löytyvän kaikki, vielä nykyelossakin tarpeelliset termit; esim. akka ja pappi. "Kyykkä on vanha karjalainen kyläpeli, jota on pelattu eri puolilla Karjalaa ja sen lähialueilla. Pelin nimi kyykkä tulee Vienasta, Itä-Karjalassa se tunnettiin nimellä guroi, kol’l’oi tai kriukka, Pohjois-Karjalassa keili, Kannaksella linnapeli, Inkerissä poppi, Virossa kurnilöömine ja Venäjällä городки."

    "Samantyyppisiä pelejä tunnetaan maailmalta enemmänkin. Mm. Pohjois-Espanjassa kerrotaan heitellyn vastaavanlaisia puukalikoita kyläjuhlien ulkopelissä 1700-luvulla.

    Karjalassa pelattiin kahdenlaista puupeliä, kyykkää ja molkkaa (joista viimemainittu tunnetaan nykyään mölkkynä). Näistä fyysisempi kyykkä oli suositumpi ja levisi sotien jälkeen evakoiden mukana sisämaahan.".

    Lauri Niittymäki kertoo kuvien välityksellä kuinka ratkihauskaa kyykän lyöminen on porukalla ja parhaimmillaan - katselehan:

    http://lani.pic.fi/kuvat/Kyykk%C3%A4+2014/

    ...ja JOS tunnet kiinnostusta, niin älä tukahduta tunnetta, vaan haali porukkaa ja ei kun pelaamaan! Vähintäänkin mölkkyä, jonka kanssa pärjää pienemmässä tilassa.

    VastaaPoista
  2. Kaipa se täytyy pojan vahvistaa isänsä tarinaa mölkyn mukavuudesta. Sitä on mukava pelata porukalla, eikä se vaadi fyysistä kuntoa niin kuin kyykkä, jossa heitettävät mailat ovat painavia, ja niitä heitetään aika kauas. Mölkky pärjää suomalaisittain ranskalaisten suosimalle petanque-pelille mukavan yhdessäolon ja puistopelaamisen lajina.

    VastaaPoista
  3. Näitä yllämainittuja, hauskoja,kehittäviä,sosiaalisia pelejä voi pelata joukkuettain, että perhepiirissä. Taidot lisääntyvät pelatessa. Yhdistysten kannattaa ottaa pelit vaikkapa kesätapahtumiinsa.
    Hyvä Iso-Timppa kun laajensit tietämystä näistä peleistä.
    Niilo

    VastaaPoista