Vinkku. Jännitystä, etsintää

Aijon kertoa monelle oudosta lapsuuuteni aikaisesta piilosilla olo pelistä - leikistä. Sen historiaa en tiedä mitenkä leikki on kehittynyt ja kuka sen oli kekannut meidän kylän nuorten pelattavaksi. Sen kuitenkin sanon, että hämärän koittaessa peli muodostui jopa jännittäväksi. Piilopaikat paranivat ja etsintä vaikeutui.illan pimetessä. Toki valoisalla peli oli helpompaa, koska "vinkku - merkki" näkyi paremmin.

          Pelin kulku ja maasto.

Maastolta vaadittiin, että ainakin yhdellä suunalla oli pusikkoa mahdollisimman lähellä etsijän pesäpaikkaa. Maastoon piirettiin iso ympyrä kepillä ja tämä rinki toimi "vankilana" kiinnioetulle. Ympyrästä eli vankilasta sai paeta, mutta ei ilman vinkku - merkkiä. Vanki huusi, vinkkuu, vinkuu ja pusikosta saattoi saada "pelastajan" vinkkumerkin.

Tämä merkinantoväline oli lepän, pajun tai koivun ohut metrinen keppi. Sitä kun pusikossa heilutti, niin vanki voi karata uudelleen pusikkoon. Vanginvartija ei saanut nähdä tätä merkkiä, sillä se oli osoitus myös piilopaikasta. Tämän piilopaikan havaitseminen oli kohtalokasta piilossa olevalle. Vartia tietenkin meni katsomaan kuka piilossa oli ja löydetty ja myös tunnistettu vinkun antaja joutui ympyrään. Uusi vanki joutui huutamaan vinkkuu, vinkkuu jotta pääsisi karkuteille.

Pelissä täytyi toimia rehellisesti merkinannon suhteen. Ei voinut karata ilman merkkiä. Jos karkuri lähti pesästä niin, että vahti huomasi karkuyrityksen, joutui palaamaan takaisin. Löydetty pelaaja voi myöskin pelastautua jos hän ehti juosta ennen vartijaa ringin sisälle. Tästä pykälästä sovittiin etukäteen. Uusi pelastunut vanki sai mennä piiloon, kun vartija peitti silmänsä ja laski kymmeneen. Tämän laskenta-ajan aikana toisetkin vankitut pääsivät karkuteille, mutta vartia saattaa nähdä karkurit ennen piilopaikkaa, karkumatka nimen huudon jälkeen tyssäsi.

Peli päättyi kun viimeinen "vinkunantaja" oli löydetty. Me pelaajat olimme toisella kymmenellä olevia tyttöjä ja poikia. Koulut alkoivat Syyskuun alusta. Koulun alkamisen näki silloinkin siitä, että koululaiset kerääntyivät raitelle, pihoille pelipaikoille ulkoiluharrastuksiin. Sama meininki on nykyäänkin. isommat porukat "parveilevat" koulupäivän jälkeen.

Uusi pelirupeama aloitettiin yleensä, että ensiksi löydetty oli seuraava pesän vartija. Tämä laski  vaikka  sataan silmät peitettynä ja toiset piiloon. Tämä oli yksi leikki muistelujen saroilta. Kesät kuluivat työtä , ja kodin askareita tehdessä. Niinsanottua   " lapsityövoimaa" käytettiin hyväksi kesäaikaan, mutta oli siinä vapaa-aikaakin. Juurikas pellot harvennuksineen, siitä sai omaa rahaa. Joka mökissä viljeltiin perunaa. Perunan nosto osui aina sunnuntaille, Se oli kauniilla ilmalla hauskaa, mutta joku syksy oli märkä ja kylmä. Silloinkin sato korjattiin ja kaikki kynnelle kykenevät oli mukana.

         Niilo Henell