tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kyllä minä niin mieleni pahoitin…

 ...kun jouduin taas kerran katselemaan ja kuuntelemaan ulkopuolisena sitä minkälainen olen muitten silmissä. Kyllä ei naurattanut. Paitsi se Tuomas Kyrön teksti, minkä kautta itseäni katselin. Tekstejä tulkitsi Suomisen teatterisuvun nuorempi poika, Hannes, eikä huonosti tulkinnutkaan. Reilun tunnin monologi pysyi hanskassa ja nauratti katsomoa. Sanoilla. Elämänkokemuksen puuttuminen tosin hiukan sitä terävintä kärkeä tylsytti. Ja kun ne kaikki kolme Mielensäpahoittaja-kirjaa on tullut luetuksi, niin suuresti ihmetyttää se kirjailijan kyky nelikymppisenä elää niin vahvasti meikäläisen ikäkauden mielen sisällä. Ei kyllä ole kaukana realismista se! Oman karvalakkini alta.

Jotenkin mielenpäälle kävi senkin asian huomaaminen, että elävä esitys on kyllä jotain aivan muuta kuin tässä eriössä televisioruudun kautta saatu ‘kyldyyrikylpy’. Sehän tempaa mukaansa. Eikä siitä pääse välillä jääkaapille kurkistelemaan, että kestäisivätköhän sokerit vielä pikkasen santsata. Kahvikupilliselle sentään oli varattu oikein erityinen aika.  Tuosta mukaansa tempaamisesta jäi elämään sellainenkin ajatus, että olisikohan ostettava Mielensäpahoittaja Antti Litjan äänikirjana ja otettava se tukevaksi  ohjenuoraksi elämäänsä. Ei silti, etteikö sitä ihan ite osaa arvostellen asennoitua kaikkeen. Kaverit kyllä tietävät, mitä käsite ‘vastustan’ kohdallani merkitsee. Lähes kaikkea, myönnän, mikä liittyy lauluun, leikkiin ja urheiluun. Mutta ehkä sen kuunteleminen tukisi oivaltamaan ajatuksiani elämästä ja olemisesta. Itsekin!


Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan myös tekeillä olevan Mielensäpahoittaja ja miniä -elokuvan saamista katseluetäisyydelle. Se lienee levityksessä vasta kesän jälkeen, mutta hyväähän kannattaa odotella. Kyllä en sitäkään ole oppinut ymmärtämään. Mitä hyvää muka odottelussa on. Paitsi perjantain osalta, kun pääsee taas maailmaa parantamaan UkkoKööriKavereittensa kanssa. Olivat kavereina tosin teatterissakin. Ei kyllä siellä mitään menty parantelemaan. Onneksi. Oli se Hannes sen verran hyvin hommansa osaava! Suosittelen!

IsoTimppa

1 kommentti: