sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ilkivaltaako?

Päähänpisto ja "hauskanpito" lienee ollut se perimmäinen syy seuraavaan tapahtumaan. Näin varmaankin ajatteli "jekun" tekijät silloin muinoin.  Kohde varmaan oli hyvinkin eri mieltä. "*-tanan nulikat, tätä vielä kadutte!” 

Näin ainakin minä kuvittelen kuulemastani tapahtumasta, joka konkretisoitui jo ennen minua. Tekijät joutuvat puolustamaan maata ollessaan parikymppisiä.

Nuorison kisailu ja tanssipaikka.
Tällä paikalla, kuulemani mukaan, nuoret ja varttuneemmatkin piti "iltamia" sunnuntaisin. Paikka tunnettiin nimellä "Raittila". Talon isäntä, Kalle, oli koko ikänsä paikkakunnan kulttuuripersoona. Aina kun tarvittiin pelimannia, niin sinne pyydettiin Raittilan Kalle soittamaan kaksirivisellään, Puurattaat, puurattaat... siinä koko sävellaji, joka hanurista syntyi. Tempo kertoi mikä tanssikappale oli kyseessä; masurkka, valssi, polkka, jenkka eli saksanpolku, mutta puurattaat, puurattaat ja naukku, seoli pelin henki. Kuka sitä nyt ihan ilmaiseksi tahtia antaa.

Talon pihapiiriin kuului riihi luuvineen (luuva = vanhentunut nimitys riihen puintihuoneesta länsi-Suomessa tai erillinen puintiin tarkoitettu rakennus). Jälkimäinen oli se osa jossa varstat heiluivat  omassa tahdissaan.  Tämä rakennelma pitkine lappeineen oli "jekun" varsinainen kohde.


Riihi odotti uutta ladontaa orsilleen. Elorattaat, kovapyöräiset, oli kuormineen luuvan jatkokatoksen alla. Siitä rukiin lyhteet oli määrä mustille parsille ahtaa. Työ toteutuikin, mutta varsin monimutkaisen kaavan kautta. Nämä "*-keleen" koltiaiset, pahantekurit, ”*-tanan" nulikat, varmaankin hauskantekomielessä ja ajattelemattomuuttaan tekivät mutkan matkaan.

Kenen koltiaisen ajatus olikaan, mutta tyhmyys silloin ennenvanhaan tiivistyi pahemman kerran. Nämä ruislyhteillä täyteen kuormatut elorattaat piti saada riihen harjan päälle, aisat harjan suuntaisesti, täysi lasti päällä. Sitä en tiedä mitä konsteja oli käytetty jekun toteuttamisessa, mutta aivan varma olen, että nykypäivänä poliisit tutkisivat hartaasti tällaista ilkivaltaa. Ilmakuivat ruislyhteet tässä käsittelyssä varmasti menettivät osan jyvistään. Kuorma purettiin varmaankin suoraan riihen orsille ja rattaatkin saatiin ehjinä katolta. Aikaa siinä kului kuitenkin kesken elonkorjuun. Ehkä tämä työ sujui "talkoohengen" mukaisesti. Olivatko samat vintiöt apuna, mene ja tiedä?

Tämä juttu tuli mieleen kun katselin linja-autopysäkin kaadettua katosta. Onko tämä ilmaisu pahasta olosta, ajankulun puutteiden vaiko vain voimainnäytöstä. Tälle eivät  kyläläiset naura ja kerro mitenkä hauska teko katoksen kaataminen on. Rikollista toimintaa! Oliko tuo wanhan hyvän ajan teko jekku vai ilkivaltaa. Siitä lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä.

Niilo Henell 

1 kommentti:

  1. Niinpä niin! Lienee itse kullakin kokemuksia (tai ainakin kuulopuheita) joistakin jekuista (jekku = kuje, ilkikurisuus, konnankoukku, kepponen, kolttonen, koiruus, koirankuje, koirankuri) joita on joko tehnyt taikka päässyt/joutunut kokemaan. Entisaikaan, ennen TV:n ja muiden viihdykkeitten tuloa, sellaiset lienevät kuuluneet perheiden ja kyläyhteisöjen arkielämään. Pyhäisin sellaisiin tarttuivat jopa kirkkolain perinteet, mutta melko yleisiä ne ovat olleet, kun paikannimissäkin, ainakin Savon suunnalta, löytyvät Konnus- ja Koirusselkä, joitten alkuperä lienee konnuudessa ja koiruudessa. Mahtaisitko Sinä muistaa kertomisen arvoisen ”koiruuden”, jonka toisit esille yhdistäväksi tekijäksi ja jolla ilahduttaisit meitä muitakin! Ainakin minä uskon, että niitä ovat keksineet muutkin kuin vain Vaahteramäen Eemeli…

    VastaaPoista